Matka Eurooppaan 2506-1807 2008

2506 keskiviikko

Tämä oli lähtöpäivämme. Laiva Saksaan Trävemündeen oli varattuna lähtöaikana 18:00. Satamassa tuli olla jo vaikka kuinka aikaisin. Eipä sitä jaksanut tosin kotonakaan odotella. Odottavan aika on pitkä.. Koirat vietiin aamusta vanhempieni hoiviin nauttimaan kesästä mökkeilyn jne. kera. Pyörän pakattuamme ja "tsekkilistaa" useaan otteeseen läpikäytyämme päätimme startata nokan kohti Helsinkiä. Porvoossa oli tarve jo pienelle tauolle..

Kulkine oli vaihtunut keväällä uuteen XX:ään. Laukkusarjat ja kaikki. Mikäpä tuolla on matkaa tehdä. Helsingissä menimme nauttimaan cafe Tin Tin Tangoon aamiaista. Siellä sai ensimmäiset kosketukset, että ollaan reissussa. Aamiainen oli maittava. Siirryimme satamaan. Satamassa näytimme lippumme autolastauslinjalla ja saimme edetä odottelemaan laivaan pääsyä. 2 pyörää oli jo kärkipaikoilla odottamassa. Laivana meidät kuljetti Finnlinesin Finnmaid.

Laivalla hintaan kuului kaikenmaailman ateriat. Ruokaa oli tyrkyllä ihan koko ajan. Hyvä että edellisistä alkoi vatsa laskeutumaan, niin jo oli uutta ruokaa tarjolla. Ruoka oli todella hyvääkin :0) Laivassa ei kummoisia iltatarjontoja ollut, mutta ei niitä varsinaisesti kaivannutkaan. Perus "ruotsin/tallinnanlaivahärdelli" oli poissa. Onneksi. Illalla otettiin baarissa ja takakannella olutta. Myöhäisillassa törmättiin kahteen rekkakuskiin (Aulis ja Johnny), jotka ajoivat kukkia Hollannista Suomeen. Tupakkahuoneessa tarinoitiin vauhdikkaasti monta tuntia.  Mukavaa oli. Kuvatus vielä pyörän sidonnasta.

2606 To Travemünde-Reinfeld

Laiva saapui illalla 20:00 satamaan. Mielenkiintoista oli katsella kannella miltä maailma näytti Saksan maalla. Kapealta vaikutti lahti.. Ilmassa oli hirvä määrä jotain omituisia öttömönkiäisiä. Odotusta ilmassa..

Meillä oli etukäteen varattuna majoitus n.40km päästä Gästehaus Freyeristä. http://www.hotel-freyer.de/ Huoneen varausjärjestelmä oli mielenkiintoinen. Kotisivuilta löytyi varauspohja jota ei pystynyt mihinkään lähettämään. Ei ollut myöskään sp-osoitetta jonne voisi tiedustelua laittaa. Saksa taipui loppujenlopuksi sen verran, että ymmärrettiin laittaa tuo esitäytetty lappu faksilla majapaikkaan. Muutaman päivän kuluttua postilaatikossa oli postikortti jossa varauksemme vahvistettiin. Suloisen vanhanaikaista. Majatalo oli oikein mukava. Heitä ei haitannut myöhäinen saapumisemme. Huone oli siisti ja mukava huoneen levyinen parveke löytyi. Aamulla aamiaisella oli talon isäntä tervehtimässä. Erittäin iloinen ja ystävällinen herra. Yhteistä kieltä ei tosin ollut, mutta asiat tulivat kutakuinkin selviksi. Hämmästyttävä ystävällisyys oli kosketeltavissa. Aamiainen oli hyvä!

2707 Pe Reinfeld-Lindau

Tässä suoritimme henkilökohtaisen "rautaperse" ajon. Oikeastihan matka jää siitä tonnista vajaaksi, mutta tuo on meille niitä pisimpiä mitä yhden päivän aikana ollaan ajettu. Ainakin toistaiseksi.. Tarkoitus oli ajaa koko Saksan läpi aina sen suuren alppitien lähtönurkille. Päivärysäys ja alpit siis nokan alla. Aamulla aikaisin herättiin aamupalalle ja kiireellä tienpäälle. Matkaa oli taitettavana 800-850km. Riippuen tarkkuudesta.. Hyvää opettelua Saksan autobaana-ajelusta. Katso aina peiliin sopivin väliajoin ja varsinkin aina kun kaistaa vaihdat.. Suurilta ruuhkilta vältyttiin. Mitä nyt ensin oli joku tietyö jossa odoteltiin jonossa kiltteinä Suomalaisina. Tuossa jonossa menikin hermot.. melkein. No toinen äkkiseisaus n180km/h vauhdista. Siinä ei odoteltu. Kaistojen väliin ja splittaamaan kylmän viileästi. Kanssa-autoilijat antoivat hienosti tietä sen mitä pystyivät. Ja pyytämättä. Hienon tuntuista. Jonon etupäässä tilanne selvisikin. Tietyösettiä, jossa matkailuvaunun vetäjän vaunu oli ottanut osumaa betonikaiteeseen. Sieltä ojanpuolelle koko härveli. Tuonne jonon keulille päästäkseni pyörällä joutui ajamaan pientareen kautta. Yhdessä kohtaa oli toisella puolela rekka ja toisella puolella joku tie/kaistamerkki. Tuo merkki otti kiinni hiukan sivulaukkuun jättäen muiston matkailusta.. Hinausauto nykäisi paketin kyytiinsä ja poliisit avasivat tien. Tuosta olikin helppo ajella eteenpäin, kun ruuhka oli selän takana.. Muutama pyörä lähti samaan aikaan baanalle.

Kiirettä sinänsä piti. Meidän täytyi olla ennen 18:00 perillä varaamassamme majoituksessa. Pysähdykset oli kutakuinkin tunnin välein. Tupakka, juomaa ja menoksi. Tai sit nuo ja bensaa pyörään+suklaapatukat kuskille ja kyytiläiselle. Silmät väsyy noihin nopeuksiin.. Majoitus oli varattuna landgasthof Grüner Baumista  http://www.gruenerbaum-oberreitnau.de/ jossa olimmekin 17:45!! Pyörälle tarjosivat tallin. Tavarat huoneeseen, suihkuun ja syömään majapaikan ravintolaan. Ravintolassa ilmeisesti panostettu jonkin verran tuohon ruokapuoleen. Otimme jonkin valmismenu-setin. Alkupalat, pääruoka ja jälkiruoka. Aivan mielettömän hyviä olivat. Todella mahtavia!! Masut täynnä lähdimme hiukan kylälle kävelemään. Majapaikasta ja kadulta kuvat.

Pienen kierroksen jälkeen teki mieli lisää olutta. Menimmekin ravintola cafe abeliin josta tilasimme jälkiruoat (joo toiset) ja oluet. Maistui hyviltä molemmat. Nyt majapaikkaamme, oluet vielä huoneeseen ja unten maille. Olut muuten ihan "hirveän" hintaista. 2,7e 0,5l ja ei mitään III-olutta.. :0)

2807 la Lindau-Ilgen

 Tukevan aamiaisen jälkeen lähdettiin kohti Saksan alppitietä  http://www.deutsche-alpenstrasse.de/. Ensin Lindaussa pyörän tankki täyteen ja menoksi. Maisemat alkoivat olemaan jo enemmän kuin kohdallaan. Mutkaisia teitä ja mukavaa ajelua..

Oberstaufenin ja Immenstadin välistä tuli bongattua Saksan pisimmäksi mainostettu kesäkelkkarata. 3km pitkä, 68 kurvia jne jne.. http://www.alpsee-bergwelt.de/acIndex.htm 9,5e maksoi lasku. Tiina jäi tavaroiden kanssa alas ja meikäläinen päätti mennä kokeilemaan miltä kyyti tuntui. Hauska oli.

Tuolta ajelimme etiäpäin. Pfronten-Kappelissa pysähdyimme lounaalle Kellers-Käskucheen http://www.kellers-kaeskueche.de/ täysin sattumanvaraisesti. Kypäräpuhelimilla:" nyt alkais olla nälkä.." ja eikun seuraavaan mukavan näköiseen paikkaan seis. Wiener schnitzelit ja rumpsteakit naamariin ja taas jaksaa. Tuolta suuntana "satulinna" eli schloss Neuschwanstein http://www.neuschwanstein.de/englisch/palace/index.htm. Ludwig II:n teettämä linna. Mahtavan näköinen oli. Tuolla löysimme pyörälle maksullisen parkin. Riisuimme kypärät ja Tiina jätti ajotakin pyörän päälle. Etsimme liput linnakierrokselle 9e/hlö ja sitten helpoin mahdollinen etenemisvaihtoehto itse linnalle. Se taasen oli kunnon vanhanajan hevoskyyti.

Itse linnasta pari kuvatusta

Itse linnasta ei saanut ottaa sisältä kuvia ollenkaan. Alkuperäistavaroissa oli sisusta ja kaipa ne noita kaikkia suojelee samalla lailla. Juuri ennen linnaan pääsyä muistui yksi ERITTÄIN OLEELLINEN asia mieliin. Tiinan takki on pyörän päällä ja kaikki vara-avaimet (pyörä+laukut) on takin taskussa... Vaihtoehtoina 1) lähteä takaisin 2) toinen lähtee takaisin tai 3) antaa olla. Valitsimme vaihtoehdon 3. Vähän se toki jännitti odottaa takaisinpääsyä.. Linna oli sisältä hieno. Uskomattomia asioita sitä on aikanaan valtaa pitävät teettäneet. Vuosikausia pitänyt väsätä jotain makuuhuoneen puu-sisustusta ja rakentaa koko laitos tollaiselle paikalle. Yksi huono puoli tuli opittua tuolla reissulla. Ajovehkeet on ihan tolkkuttoman kuumat kävellä helteessä!! Ei sitä enää toiste.

Palasimme takaisin parkkipaikalle ja pyörä+takki odotti omistajiaan ihan kiltisti :0) Tuli räpsäistyä kuvatus Ludwigin isukin Maksimillian II:n linnastakin yksi kuva. Näkyi niin hyvin parkkikselle.

Kello oli jo n.18:00. Majoitusta meillä ei ollut varattuna. Menimme läheiseen kylään ostoksille. Kaupasta tarttui mukaan olutta, kuohuviiniä, limsaa ja tupakkaa. Eli juomapuolta.. Füssenistä yritimme etsiä majoitusta, mutta hiukan meni hermo koko kaupunkiin joten jatkoimme eteenpäin. Reiluhkosta vauhdista ensin luku kyltistä majoitus jossain tässä, sitten hetiperää tossahan se oli. Ympäri ja pihaan. Majatalon emäntä istui pihalla lukemassa kirjaa ja polttelemassa tupakkaa. Onko tilaa: on. Saadaanko tulla: saatte. Majatalo http://www.gasthof-ilgen.de/index2.html Ruokaakin lupasi duunata, vaikka kello oli kohtuu paljon. Olimme majatalon ainoat asiakkaat. Syömään tuli toinenkin pöydällinen porukkaa. Mukava oli ulkona syödä :0)

Paikka oli normihintainen, aika keskiarvoon menee. Huone ei mikään kovin siisti. Iso tosin oli. Illallinen oli hyvä ja edullinenkin. Aamiasta kehui runsaaksi jota se ei todellakaan ollut. Taisi olla melkein huonoin koko reissussa. Silti voisi tuolla toisenkin yön viettää jos muuta ei löytyisi. Palvelu oli sinänsä ok. Illalliset sai maksella aamusella jne.. homma hoitui. Pyörän sai pihalle jossa vahtia piti kaksi vakuuttavaa karvaista kaveria. Ei ollut asiaa sille pihalle ilman isäntäväkeä.

2906 Su Ilgen-Reit im Winkl

Aamusta lähdimme etenemään tietä ilman varsinaista päämäärää. Kunhan ajeltiin ja ihmeteltiin maisemia. Tarkoitus oli päästä vain lähemmäs Aatun mökkiä (Kehlsteinhaus). Ensimmäinen ihmettelyn kohde oli Oberammergaun kaupunki http://fi.wikipedia.org/wiki/Oberammergau. Näyttäisi olevan ihan kuuluisakin noista talomaalauksista. Miranolille töitä Suomessakin. Mopoilijastakin piti ottaa kuva.

Jossain välissä tien varrella oli komeita järvimaisemia. Winklin jälkeen tie risteää komealla paikalla. Alppitie jatkaa Glasshütteen päin ja Falliin toinen. Kohdassa oli joku patomainen silta jossa moni tiellä liikkuja pysähtyi tauolle tms. ihailemaan maisemia. Paikalla oli parhaimmillaan kolmattakymmenettä moottoripyörää ja autojakin jonkinverran+hulluja polkupyöräilijöitä. Taas pyörä parkkiin ja kuvan ottoon. Kuvissa maisemaa ja tyypillinen alppitien näkymä`moottoripyöriä+hienoja autoja+polkupyörää ja maisemien ihailijaa.

Tie kapeni useassa kohdassa. Joskus jopa yllättäen. Kohtaa en muista, mutta jossain kohden reissua kuorma-auto ja henkilöauto oli sattunut reilunpituisessa kapeassa paikassa vastakkain. Vähän jopa sisäkkäin.. Milloin talot oli lähekkäin ja milloin tie meni talojen läpi.. Bongasimme myöskin kunnon vanhan kotkalla koristellun ilmeisesti eläintenjuottoaltaan?? Muutakaan tarkoitusta tuolle emme keksineet.

Lounaalla kävimme Bayrischzellissä Bella Italy-nimisessä pizzeriassa. Mukavan kokoinen ja oloinen kaupunki, rauhallinen katu ja kiva Italialaistyylinen pizzeria. Teki mieli välillä jotain muuta kuin leikettä tai kokolihaa. Mulle tilattiin merenelävä-pizza, joka oli valmistettu TUOREISTA elävistä. Aivan mielettömän hyvän makuinen. Tiina otti jotain täytettyä kermapasta-hässäkkää. Maistui sekin erinomaiselle :0) Suosittelemme paikkaa, jos joku tuonne eksyy.

Lounaan jälkeen ajoimme jonnekin.. Eteenpäin kuitenkin. Yöpymispaikkaa emme muista 100% varmuudella, mutta sateliittikuvien ja kartojen+kuvausaikojen perusteella väitämme nukkuneemme Reit im Winklin jälkeisessä Groissenbach kylässä. Ajamiseen väsyi ja yöpaikkaa ei meinannut löytyä. Pysähdyimme zimmer frei- tyylisen talon pihalle. Pääovi oli n.120cm pitkille kääpiöille. Eipä siitä sisään päässytkään. Piha-pihalle ei viitsinyt tunkea. Olimme jo luovuttamassa, kun paikalle saapui vanha mies. Talon isäntä. Pirteän iloinen mies, ei sanaakaan englantia (tai 2: no ja yes). Saksankielen auttavilla taidoilla ymmärsimme toisiamme sen verran, että huone on vapaa, mutta hänen täytyy kysyä emännältä (joka on kylällä käymässä) lupa saako sen "vuokrata". Hintaa ei muistaakseni uskaltanut sanoa. Rouva päättää. No hinta oli jotain alle 40e yhteensä sisältäen aamiaisen. Todella edullinen!! Huone oli iso, meillä oli oma parveke sekä wc- että suihkutilat. Todella upea kokemus. Isäntäväki oli ystävällisyysasteella 130% mukana. Illalla kävelimme kylille etsimään ruokaa. Löysimme mukavan gasthausin jossa ruokailijoita oli kylän kokoon suhteutettuna hyvin paljon. Arviolta 30hlö. Kaikki pihapuolella. Sisään mennessä tervehdys tuli henkilökunnalta sekä asiakkailta. Samoin ruokaillessa naapuripöytiin saapuvat tervehtivät ja toivottelivat välillä hyviä ruokahaluja jne.. Ja vieläpä niin, ettei se ollut tungettelevaa tms. Uskomattoman ystävällisiä olivat hekin. Koko kylä varmaan vetää jotain onnellisuuspillereitä.. Tai sit kotimaassaan olevat Saksalaiset kesäisin ja alppitiellä ja matkailualalla. Aamiainenkin oli hyvä majoituksen halpuudesta huolimatta. 

3006 Reit im Winkl-Hinterthal

 

 Päivän agendana oli käydä Aatun majalla ja sen jälkeen ajaa Simonhofiin. Aatun majan "osoitetta" meillä ei tietenkään ollut matkassa.. Navigaattorista ei löytynyt täsmätietoa sijainnista, tai sit ei vaan osattu oikealla nimellä etsiä. Järvi/seutu kuitenkin oli tiedossa. Ajoimme Berchtesgadeniin ja liikenneympyrässä haimme hiukan suuntimaa. Valitsimme reitin Königseen rantaan. Maksullinen parkkialue löytyi ja epäluuloa oli ilmassa. Linnareissusta oppineena vaihdoimme keveämmät vaatteet ylle. Shortsit ja paidan+kengät. Ajovarusteista tärkeimmät (Tiinan takki) laukkuun ja loput pyörän päälle nätisti viikattuna (kengät työnnettynä nurinpäin pleksin alle jne..). Kevyemmin tallusteltiin järven rantaan. Opaskylteistä ei toivottua kuljetusta tai reittiä löytynyt. Järven ranta oli kuitenkin hieno.

Väärässä paikassa olimme... Poistuimme alueelta. Pyörän luona ajosaappaat eivät mahtuneen laukkuihin, joten pelkkien saappaiden vaihto ja ajoon. Lähin infopiste löytyi Unterschönausta (n1km) ja sieltähän ajo-ohjeet saatiin. Takaisin liikenneympyrään ja oikealle. Jo alkoi opasteitakin löytymään. Pyörä taas parkkialueelle. Kengät vaihtoon, pyörään parkkilappu ja lipun ostoon. Parkkilappuvaihtoehdoista 1e valittiin. joku motom.kur siinä lukee niin olkoot ok. Itse liput majalle (sis. pakollisen bussikuljetuksen vaikka vaihtoehto oli se kävely.. juu ei..) maksoi 15e/pää. Paikka oli näkemisen arvoinen. Ihmetytti taas kerran millaisiin paikkoihin jengi on rakentanut.. Tie/kuljetus antoi myös oman mausteensa. Ehkä tuolla voisi toistekin joskus käydä, jos paikkakunnalla olisi. Jostain luin, että siellä on myös joku museojuttu. Se jäi käymättä. Pari kuvatusta.

Sisäänkäynti:

Maja ja äijä ylhäällä:

Korkeuttahan tuolla oli 1554m majalla. Vähän lisää näköalapaikalla. Kiipeäminen otti kivasti henkeen. Ei ole tottunut tuollaiseenkaan korkeuteen.. Majalta kohti Itävaltaa ja Simonhoffia. Maiden rajan jälkeen oli Agipin huoltoasema. Bensa oli edullisempaa kuin Saksassa ja muutoinkin laukut vaativat täydennystä. Ostoslistalla oli olutta, viiniä alle 5e/plo ja jotain muuta pientä. Etäisyys Simonhofiin ei ollut mikään älytön. Päivän säätämiset edes-takaisin, kävelyt jne. väsyttivät kuitenkin. Simonhof oli myös hiukan hukassa. Ei sitten tullut laitettua koordinaatteja tohon naviin. Netin osoitteen mukaan vaan.. Ja eihän se toiminut. Löytyi se viimeinkin :0) Loppukilometrit itseasiassa saatiin sattumalta vetoapua muutamalta kanssamotoristilta. Tuosta kyydistä meinasi melkein jäädä.. Päämäärä osoittautui samaksi.

Pyöräparkki. Etualalla oleva punainen bimmeri oli sattumalta suomalaispariskunnan. Terveiset vaan teille jos tänne satutte eksymään :0)

Hotellista voisi kirjoittaa vaikka mitä ylistyssanoja. Hintaan kuuluvat illallinen ja aamiainen olivat kaikki aivan LOISTAVIA! Tunnelma kaikinpuolin mukava. Kanssamotoristit kivoja ja puoli-ohjattua ohjelmaakin olisi ollut tarjolla. Kovaa työtä tekevät. Kaikki kunnia heille. Jokainen matkaa tehnyt motoristi tietää miten yllättävän paljon 2 kypärää vie huoneesta tilaa. Tuolla asia oli ratkaistu. Ja yksinkertaisesti vielä. Pari koukkua tason alle ja avot. Ei oo potat tiellä. Eikä niitä myöskään vahingossa kolhi.

0107 Huviajelu

 Päivän ja koko reissun yhtenä kohokohtana oli lähteä kuuluisalle Grossglocknerille. Ilonamme oli se, että laukkusarjaa ei mukana tarvita. Simonhofista oli vielä toinen yö. Pelkällä tankkilaukulla matkaan. Olipa muuten pyörä kevyt ja ketterä! Pian saavummekin maksullisen tien alkuun.

Tie oli mielettömän hieno ja ajokulttuuri loistava. Kukaan ei vedä herneitä siitä, että ohitat ja hetkenpäästä oletkin levennyksellä ihmettelemässä maisemia. Kerta toisensa jälkeen.. Tuolla sai nauttia maisemista ja ajamisesta. Molemmista :0) Jonkun satunnaisen tyylinäytettä.

Tie tulosuunnasta.

Kanssapyöräilijöitä oli kivasti.

Mahtavat maisemat.

Ylimmältä nyppylältä jatkoimme maksullisella osuudella olevalle jäätikölle. Matkalta sinne löytyi kiva putous.

 

Grossglocknerilta päätimme kiertää toiselle puolelle A10:ntä. Nockalmstrasse toiseensuuntaan vähän niinkuin takaisinpäin. Tuonne olikin yllättävän pitkä matka. Kartalla ei näytä paljolta, mutta ajaessa kyllä. Ennen tien löytymistä käväistiin syömässä jossain pitseriassa. Paikkaa en muista. Setä ihmetteli tosin, että Suomesta asti ja pyörällä siellä. Ihmetystä herätti enemmän se, kun todettiin menevämme vielä Kroatiaan..

Nockalmstrasse ei tarjonnut samanlaisia maisemallisia iloja kuin Grossi. Tuolla keskityttiin täysin ajamiseen. Mutkiin ja vauhtiin alkoikin tulla mukava rutiini. Kurvit alkoivat mennä 2 päällä kohtuu rivakasti. Laskut on muuten hiton rankkoja kuskin käsille. Muutaman ripeän laskukilometrin jälkeen pysähdyin tupakalle. Oli kuulemma korkea aika stopata. Kyytiläisen kädet huusivat jo hoosiannaa. Ja mäkun luulin, et Tiina istuu kyydissä vaan rentona :0) Lisäinfona: jännittäminen ei johdu nopeudesta. Tiinan isäpuoli tarjoaa milloin tahansa varmaan potenssiin 2 vaihdikkaampaa ajoa.

Nockalmilta suunta otettiin takaisin Simonhoffiin. Tie ei tuntunut loppuvan koskaan. Nopeasta ja raskaasta serpenttiiniajosta alkoi paikatkin vaatimaan yhä useammin pieniä taukoja. Onneksi aika-ajoin hyvinkin mielenkiintoiseksi muuttunut tie tarjosi viihdykettä. Huvittava tilanne kävi kun oltiin ajettu joku 20km keskellä ei mitään. Vauhtia varmaan ainakin 140 (virallisesti jos joku kysyy niin liioiteltu) ja yhtäkkiä metsässä oli parkissa 6-10 poliisiautoa. Yhtään poliisia ei tosin näkynyt. Kai niillä oli joku hirsipirtti jossa viettivät firman tykybileitä :0) Kilometri toisensa jälkeen etenimme ja lopulta saavuimme sopivasti päivälliselle Simonhoffiin. Väsyneenä, mutta onnellisena.

Stoori jatkuu seuraavan viikon muodossa, kun se ehditään väsäämään.