Minä täällä taas kirjoittelen, kun koiratkin on aamu-unisilla.. Silmänisku

Aikalailla touhuillen tämä lomautus on lähtenyt käyntiin. Koirien kanssa tulee ulkoiltua, pestyä pyykkiä ja ruokaa tehtyä. Maanantaina tosiaan hankin sen raitisilmamyrkytyksen käymällä pyörällä kaupungissa, koirien kanssa tunnin lenkillä ja illalla vielä kävellen jumppaan. Hyvin maistui uni illalla. Eilen oli vähemmän tehokas päivä; kävin vain tunnin lenkillä koirien kanssa. Mutta sitten teinkin (kuulemma hyvää) suppilovahverokeittoa ja pitsapatonkeja (vai miksiköhän niitä kutsuisi?!).

Aikamoista meininkiä siellä työmaalla kuulemma on ollut nämä pari päivääja homma jatkuu varmasti tänään! Hyvä ettei hirttonaruja jaeta työntekijöille!! ONNEKSI OLEN KOTONA!! Nauru

Toissayönä tuli herättyä kauheaan rääkäisyyn (Kuisma). Onneksi mitään vakavaa ei ollut tapahtunut.. Kuisma tuli jo makkarin ovella vastaan ja oli onnellisen näköinen kun mami tuli stekkaamaan kuntoa! ajattelin että oliko se jätkä onnistunut jumittamaan itsensä yöllä niihin mökkinsä (häkki) kaltereihin, ei olisi ensimmäinen kerta.. Päivemmällä ymmärsin mitä oli saattanut tapahtua kun kurkkasin koirien huoneeseen ohimennessäni. Näky oli tällainen:

Nyt mahdutaan nukkumaan samalla sohvalla. Tai Alma on ehkä vain luovuttanut yksinoikeutensa siihen, kun ei muutakaan voi koska miesi pääsee sinne NIIN helposti!

Mitä sinä siinä kyttäät? Anna meidän nukkua!!

Eli luultavasti tuo Almuri on yöllä vähän vaihtanut asentoa ja samalla hieman runnonut tuota pientä.. Maybe baby!? Mutta ei se traumoja jättänyt kun nytkin taitavat siellä sohvalla kahdestaan koisata. Hieman kieltämättä jänskättää kun painoero on kuitenkin Alman hyväksi ainakin 40 kiloa!!

Jounin töiden jälkeen istuskeltiin omalla sohvallamme ja juteltiin päivän kuulumisista ja pieni nukahti onnellisena mamin syliin:

Oho, en nähtävästi tajunnut kääntää kuvaa. TYHMÄ MINÄ!!

Tänään olisi suunnitelmissa lenkkeilyä (ylläri), huomisen kauppalistan suunnittelua, imuroimista ja Balancea illalla. Touhukasta päivää. Vaikka olenkin ollut vasta kaksi täyttä päivää kotona, alan tylsistyä. Itsekseen tämä kotona hengailu on TODELLA tylsää hommaa, kun ei viitsi koko ajan siivoilla. Vettäkin kuluisi aika paljon ja minä en tiedä onko minulla vielä oikeuksia mennä varastoihin riehumaan.. En usko, kun Jouni tietää mitä niissä paikoissa käy jos minut sinne luvalla laskee siivoamaan.. Tavaraa katoaa teille tietämättömille. Onneksi sain raivattua kaappeja itsekseni tänne muuttaessani, silloin kiitin Jounin unenlahjoja.. Viaton

Jospa jo ensi viikolla alan saamaan vieraita; mummo on uhkaillut tulla Inksasta (Kouvolaksi en osaa tätä paikkaa edelleenkään sanoa) ja jos vaikka muitakin sieltä päin tänne Naminaan eksyisi.. TAHTOO JUTTUSEURAA!! Soitellakaan ei kauheasti viitsi kun sekin maksaa ja en tiedä koska sitä rahaa sitten loppujen lopuksi liitolta rävähtää tilille, kunhan ensimmäisen anomuksen lähetän sinne..

Sellaasia juttuloisia..

-tiina-