2.7.2008 Itävalta - Slovenia - Kroatia

Matkamme jatkui kohti Kroatiaa heti aamusta. Matka oli mielenkiintoinen: puolen tunnin välein tunsi paksun goretexinkin alle kuinka lämpötila nousi kerrallaan ainakin viisi astetta sekä kosteusprosentti kohosi!

Slovenia yllätti positiivisesti minut. Vaikka ajoimmekin vain isointa tietä suoraan läpi, mutta ympärillä siintävät maisemat olivat hienoja. Pari tupakkataukoa pidimme ja toisen tällaisen paikan parkkipaikalla, sisään emme viitsineet mennä kun alkoi olla jo hieman liiankin hiostava olotila, joten jatkoimme kohti määränpäätämme Kroatian Rabacia, josta olimme varanneet hotellin kolmeksi yöksi.

Pettymykseksemme perillä huomasimme että olimme varanneet hotellin suoranaisesta hotellien synnyinpaikasta: vähintäänkin viisi hotellia vierivieressä sekä autoja tien varsilla miljoonia -> paikalliset olivat saappuneet biitsille! Saimme pyörän mahdollisimman lähelle sisäänkäyntiä parkkiin, tavarat purkuun ja kohti huonettamme ja suihkua! Tällainen näköala oli huoneestamme:

Ajatuksenamme oli, että pyörä lepää kaksi päivää ja olemme ne päivät biitsilomalla.

Seuraavana päivänä varasimme ajoissa uima-altaalta tuolit ja köllöttelimme niillä hetken katsellen vesijumppaa sekä ihmetellen italialaisten kotirouvien innostusta siihen. Päivemmällä menimme käppäilemään ympärinsä ja etsimään mahdollista lounaspaikkaa. Olimme havainneet ettei varaukseemme kuuluneet illallinen eikä aamiainen ollut meidän makuinen kokemus. Bonuksena nämä italialaiset kotirouvat olivat hippasen röyhkeitä buffetjonoissa, jota minun hermoni eivät kestä.. Kävellessämme bongasimme hienon pyörän, paikallisen taiteilijan maalama:

Päivän edettyä ja kojuista ostettuja hetelmiä nautittuamme, totesimme että seuraavana päivänä Honda pistetään kuitenkin tulille ja lähdetään Pulaan. Rabac on hyvin pieni lomakohde jossa turistien määrä on valtava! Aamupäivästä kevyt vaatetus päälle, kypärä päähän ja menoksi. Matkalla pieni tupakkitauko, jolloin minä poltin sääreni pakoputkessa. Vieläkin minulla on muisto matkastamme euroopassa ! Kypärässäni kiinni oleva piuha oli jäänyt Jounin ahterin alle, eli vaikka kuinka yritin hypätä mahdollisimman kauas pyörästä niin olin niin lyhyessä lieassa, jotta pongahdin takaisin päin ja suoraan tulikuumaa putkea päin. Onneksi matkassa oli edes sitä aurinkorasvaa..

Navista olimme tutkineet Pulan nähtävyyksiä ja halusimme mennä katsomaan Amfiteatteria ja samalla kävimme myös luonnontieteellisessä museossa. Matkalla takaisin Rabaciin näimme kyltin pitsapaikasta, sitä ei ihan tielle näkynytkään, niin hyvin oli ravintolansa piilottaneet! Mutta ruoka ja olut oli aivan mielettömän hyviä! Vaikuttaakohan mielikuvaan se, että se hotellin ruoka oli erittäin ala-arvoista?

 

 

5.7.2008 Kroatia- Italia

Viimeinkin aikamme oli täynnä Rabacissa ja matka saattoi jatkua. Olimme päättäneet menevämme Venetsiaan, koska olimme niillä kulmilla. Ja pitäähän ihmisen Venetsia nähdä, vai kuinka? Mielikuvamme ihan Venetsian puolella olevien hotellien hinnoista meni yli budjettimme, joten etsiskelimme majapaikkaa lähinnä mantereen puolelta. Löysimmekin aivan hirvittävän viehättävän paikan, jossa oli tilaa meille! Agriturismo Cá Tessera: www.catessera.com/. Isäntä ei puhunut ollenkaan englantia (yllätysyllätys), mutta huomattuaan olevamme Suomesta halusi esitellä meille erään huoneen ennen omaamme pääsyä. Hän oli rakentanut saunan ja uima-altaan ja valitteli kun se ei ollut vielä valmis.. Ihana mies!

Hieman romanttinen ulkonäkö tuolla huoneella, mutta mikä tärkeintä: siellä oli ilmastointi jota Kroatiassa ei ollut.

Alkuperäisenä ajatuksena oli mennä seuraavana päivänä Venetsiaan ja jatkaa siitä matkaa, mutta suihkun jälkeen olomme oli mainio joten päätimme lähteä heti. Myös sen vuoksi ettei majapaikassa ollut illallismahdollisuuksia ja nälkä alkoi tuntua mahanpohjassa.. Lähdimme Venetsiaan illalliselle.

Venetsiaa on aina jokaisessa matkailuohjelmassa tai- lehdessä kehuttu romanttisena kaupunkina. Minä en sitä huomannut, tosin en olekaan yltiöromanttinen ihminen. Näin rappeutuneita taloja ja ahtaita jalkateitä sekä viihtyisiä pieniä ravintoloita ja kahviloita. Venetsian ravintoloissakin on Venetsialisä ruokien ja etenkin juomien hinnoissa. Mutta ruoka oli hyvää, sitä ei ole kieltäminen. Mutta ei minun ole välttämätöntä päästä Venetsiaan uudestaan, mutta jos minut halutaan viedä niin jo vain tokkiinsa lähden mukaan!

Olimme sopineet aamiaisen kahdeksaksi, isäntä valitteli kovasti ettei se ollut siihen aikaan vielä valmis. Leikimme koirien kanssa jotka tulivat naapurpihalta paikalle: äiti, isi ja pikkuinen. Tosin huomasi etteivät ole mitään sisäkoiria eivätkä siten tottuneet kosketteluun. Sitä aamiaista kannatti odottaa: oli jogurttia, suolaista leivonnaista ja superhyperhyviä makeita leivonnaisia, mielettömän hyvää kahvia ja ja ja.. Valitettavasti emme jaksaneet kaikkea maistaa.. Ja alkoi olla aika jatkaa matkaa kothi Lago Di Gardaa..

6.7.2008 Venetsia - pakkopysähdys kaatosateen vuoksi Ponte Arche

Ja tänäkään päivänä aluperäiset suunnitelmamme eivät toteutuneet. Olimme ajatelleet ajelevamme kohti Gardaa pieniä teitä pitkin, mutta kyliä oli alle kilometrin päässä toisistaan ja kaarsimme hyvinkin nopeasti moottoritielle vauhdittaaksemme matkaamme ja säilyttääksemme hermomme. Näin saavuimme Gardalle nopeammin kuin olimme ajatelleet. Mahtava näköala vakuutti meidät: 

Ajelimme Gardan reunaa pitkin ja kateellisina katselimme uima-asuissaan olevia ihmisiä jotka paistattelivat päivää rannalla olevilla kivillä.. Kiipesimme yhtä mäkeä pyörällä ylös ja löysimme aukealta ruokapaikan, olihan jo lounasaika. Jälleen olimme paikassa jossa englanti ei ollut tuttu kieli! Saimme kuitenkin tilattua ruokaa, valitettavasti jälkiruokamme henkilökunta unohti, mutta unohtivat he laskustakin vaikka ja mitä.. Matka jatkui..

Gardan jälkeen vuoristossa kohtasimme Kaatosateen, ansaitulla isolla Koolla!! Puolta metriä pidemmälle pyörän keulan eteen ei nähnyt ja vaatteet oli märkinä alle kymmenen minuutin. Parkkeerasimme pyörän tehdäksemme toimintasuunnitelman, jolloin huomasin tien toisella puolella hotellin. Juoksin sisälle, ainakin "tuulikaappiin" asti. Kokolattiamatto ja smokkeihin pukeutuneet henkilökunta pysäytti minut ja ravistelin Goren päältä suurimman osan vedestä ennen jatkamista kohti resepsuunia. Aiheutin vissiin suuresti myötätuntoa henkilökunnassa kun ihan takahuoneesta tuli nainen ja etsimällä etsi minulle edullisimman kahden hengen huoneen vakuutettuani ettei se huoneen ulkonäkö ole se tärkein asia tällä hetkellä. Tällainen hotelli oli kyseessä: www.cattonihotelplaza.it/.

Mutta onneksi emme tuon sateen aikoihin olleet Gardalla: Suomessa sukulaisemme olivat olleet huolissaan olinpaikastamme, koska Gardalla oli satanut golfpallon kokoisia rakeita! Ne olisivat luultavasti tuntuneet erittäin epämiellyttäviltä mopoillessa?!

Hotellissa oli myös autotalli jonne pyörämme mahtui (taivaallista!) ja smokkipukuinen mies tuli avaamaan meille sen oven. Yritti hän myöskin auttaa laukkujen kantamisessa, mutta kohteliaasti kieltäydyin. Laukut olivat hyvin likaiset ja miehellä oli smokki! Kaatosateen loputtua ja juotuamme hotellihuoneessa sekä aulabaarissa muutamat oluet, menimme kylille syömään. Ihana iso terassi kutsui meidät ruokailemaan. Viereiseen pöytään saapui iso seurue, varmaan sukua keskenään, mutta se tapa etsiä paika/tilata ruoat/syödä pisti meidät kateelliseksi: lapset istuutuivat toiseen päähän pöytään ja vanhin heistä huolehti nuoremmistaan ja aikuisten ei tarvinnut puuttua koko aikana heidän ruokailuunsa! Ruoka oli jälleen hyvää ja palvelu erinomaista. Hotellissa totesimme ratkaisumme oikeaksi: henkilökunnalla oli ruokasalissa smokit ja muilla hotellin asiakkailla melkein iltapuvut päällä ja meillä highwater-housut ja T-paidat. Ketkä ei olisi kuuluneet joukkoon?

7.7.2008 Ponte Arche - Malles Venosta

 

Aamulla pyörä kasaan ja matka kohti haaveilemaamme Passo Stelviota alkoi. Ennen tätä matkamme kohokohtaa törmäsimme kamalimpaan tiehen jonka olen koskaan nähnyt ja kokenut! Parco Nazionale della Stelvion tie SS300 on kapein tie ja ainut tie jolla minua oikeasti pelotti koko ajan! Siinä ei kahta autoa mahtunut kulkemaan samaan aikaan, hyvä että auto ja pyörä olisivat mahtuneet vastakkain samaan aikaan: 

Mutta Passo Stelvio ei pettänyt odotuksiamme. Valitettavasti päivä oli sateinen ja kylmä. Jouduin laittamaan toisen pitkähihaisen paidan pitkästä aikaa päälleni Goren alle, taisin laittaa myös vuoren takkiin takaisin kiinni. Tällaisia näkymiä kohtasimme kahvipaikalla:

Oli se vaan upea tie. Jyrkät nousut ja tiukat kaarteet ja maisemat. En voi muuta kuin suositella kaikille motoristeille tätä kokemusta, ei se autollakaan varmasti huono ole kokeilla! Kahville pysähtyessämme paikalle tuli myös kaksi maansiirtokoneidenkuljetusrekan kuljettajaa paikalle (miten he pystyvät noita teitä sillä ajamaan?) ja kun Suomessa kuskit olisivat ottaneet ehkä oluset nämä herrat ottivat lasit punaviiniä. Kuinka Italialaista?

Ennen Sveitsin rajaa, pysähdyimme vielä yhdeksi yöksi Italian puolelle pikkuiseen Malles Venostan kylään. Saimme huoneen kodista jossa isännällä oli alakerrassa takomo ja vahtikoirana heillä oli suloinen koiranpentu joka valloitti sydämemme heti! Valitettavasti siitä ei ole kuvaa, vaan video jota en osaa linkittää..

Italiassa kun maanantait ovat pyhäpäivä niin ravintolat olivat kiinni, yhdessä hotellissa oli mahdollisuus saada illallista muutaman tunnin kuluttua. Emmekä olleet ollenkaan pahoillamme ettemme mahtuneet ruokasaliin vain "jouduimme" syömään baarin puolella. Eikä ravintolahenkilökunta ollut taaskaan uskoa kun kahteen pekkaan tilasimme pullollisen talon viiniä ruoan kanssa nautittavaksi! Mikä siinä nyt on niin ihmeellistä?

Näkymä parvekkeeltamme:

 8.7.2008 Malles Venosta- Friedrichshafen

Sitten kohti Sveitsiä, eihän sitä nyt sovi ohittaa kun vieressä oltiin! Vuoret kohoavat edessämme, jälleen! 

Ensimmäisenä eteemme tuli Pass del Fuorn.  Valitettavasti ilma ei ollut sen lämpimämpi kuin Stelviotakaan ylitettäessä..

Ja heti perään Flüelapass:

Wau, mitä teitä!! Ja maisemia!!

Ja tässä vaiheessa olimme päättäneet käväistä vielä Ranskassakin, joten eikun Liechtensteinin läpiajo, siellä myös lounastus. Saimme maksettua euroilla, vaikkei se virallinen maksuväline siellä olekaan. Tämän päivän aikana emme aivan Ranskaan asti päässeet, vaan jäimme Friedrichshafeniin Saksaan. Löysimme vapaan huoneen pitkän etsimisen jälkeen: kylässä oli jokin satamatapahtuma ja siksi hotellit aivan täynnä! Lähin ruokapaikka olikin pikkuinen raatihuoneenravintola. Tilasin nautaa ja sitä sainkin: koko lautasellisen! Oli meinaan oikeasti julmetun kokoinen pihvi ja paksu ja makukokemus oli loistava! Mutta niitä ranuleita ei montaa mahtunut sen pihvin lisäksi mahaani.. Suosittelemme: Friedrichshafen Ratsstube!!

9.7.2008 Friedrichshafen - Neuf-Brisach

Ranskasta löysimme kotoisan kylän melko nopeasti. Navissa näkyi neliön muotoinen kylä ja päätimme ympyräkaupunkilaisina mennä katsomaan. Ja linnoituksen keskellehän se kaupunki olikin rakennettu! upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/d5/Neuf_Brisach.jpg

Löysimme hotellinkin, jonne myös tovin odoteltuamme saapui henkilökuntaa paikalle..   www.alsace2roses.com/. Yhteistä kieltä ei todellakaan ollut, minä kun en puhu Ranskaakaan sanaakaan, eikä Jouni.. Saimme kuitenkin pyörän talliin ja huoneen varattua, tosin omistajan tultua paikalle huone vaihtui. Tämä rouvas kun puhui enklantia!! JEE!! Huone oli kuin se olisi ollut vanha huoratalo, mielikuva joka oli tullut esille jo nähtyämme emännän.. Vetyperoksidi blondi, 50-vee ja HYVINHYVIN antoisa kaula-aukko mekossa.. HUHHUH!!

Kaupungilta löysimme viihtyisän baarin:

Illallispaikkakin löytyi ja mielenkiinnolla odotimme annoksiamme, koska Jouni oli tilannut jotain pieniä lintuja tarjoilijan mukaan..

Tosin ruokalistaa oli hankala lukea, kun ei tuota ranskaa ymmärrä, mutta eihän se meitä estänyt. Ruoka oli hyvää ja viini maistui!

Viimeistä viikkoa reissussa odotellen..

 -tiina-