Kuukausi on jälleen vaihtunut ja vihdoinkin on ilmatkin muuttuneet hieman kivemmiksi. Olen siis ollut viime torstaista asti töissä, siitä se pakostikin johtuu se auringonpaiste! Ja torstaina voitten jälleen odottaa vesisadetta, kun aloitan elätetyn rakastajattaren elämän uudelleen jääden lomautetuksi kotio.  

Aamulla kultani mun löysi alusvaatelaatikostaan ylläripylläreitä, koska on kestänyt minua nyt kaksi vuotta! Onnea meille nyt ja jatkossa!  Aika on mennyt nopsasti kun on ollut mukavata!

Perjantainahan oli ne kaakkolaisten tottiskisailut. Kaikki alkoi meitin (minun ja Kuisman) osalta mennä perseelleen jo matkalla kun jahtasimme rusakkoa, varmaan oli perhana odottanut oikeaa hetkeä pujahtaa talon pihalta tielle ihan kiusallaan!!  Suurin osa matkasta meni sitten siihen ja loput että olisin saanut tuota noussutta metsästysvaistoa laantumaan.. Suoraan sanoen alkoi jo siinä vaiheessa ärrättämään.. Kisailut alkoi penneleillä, Kuisman kanssa tokana vuorossa, tosin Jekun jälkeen oli "TOSI"hienoa mennä sinne! Se koira kun pelaa noissa hommissa ja Kuisma häröilee mahdollisesti aikalailla jos sille päälle sattuu. Ja sillä päällähän se. Kentän ulkopuolella toimi kuin rasvattu salama ja kentällä ei sitten ollenkaan -> seuraaminen meni loikkien pääsääntöisesti , istumaan ei oltaisi haluttu käydä vauhdista saati maahan mennä ja bonuksena liike joka tähän mennessä on toiminut hienosti : luoksetulo.. Voi luoja.. Yleensä mies istuu hievahtamatta kuin tatti ja odottaa paikallaan vaikka hamaan tulevaisuuteen kunnes kutsun luokse, nyt myyryilee perässä häntä koipien välissä.. Hienoa.. Kuulemma jäätiin sijoille 6 tai 7.. Ei ollut yllätys, mutta se että meitin perään jäi joku niin se oli!! No, onhan sekin koettu..

Lauantaina menimme Kultani kanssa Kotkaan markkinoille katsastamaan tarjonnan. Ostimme IHANAAKINIHANAMPAA Öljypuun chilimajoneesia ja muutamaa muuta herkkua. Näimme myös tätini Merjan, on palannut pistämään Kotkan ruokapuolta ruotuun hygienia-asioissa! Kävimme kotimatkalla Burrossa syömässä ja haimme elokuvan kotio.

Sunnuntaina meninkin Boltin kanssa mätsäreihin. Pääsimme vielä pentuluokkaan, koska Kuisma on alle 12 kk vanha, vielä! Saimme punaisen nauhan, mutta siihen se menestys sitten jäikin. Mutta oli mukava nähdä taas tuttuja joita ei muissa paikoissa näe. Ja Kuisma löysi uuden ystävän: ISON saku-uroksen Laten. Pääsi pienikin leikkimään sytämensä kyllyydestä!

Pienestä on kuoriutumassa mies. Hän alkaa nykyään mittailemaan muita uroksia ja ärräileekin niille useammin. Tosin hän myös suuttuu leikistä, on meinannut käydä kaksi kertaa Almaan kiinni kun ovat leikkineet. Onneksi ei ole väliin tarttenu kummemmin mennä, on riittänyt vielä Mitä ihmettä-lause pienellä lisävolyymillä!

Sellaista näillä kulmilla..

-t-