Onpahan ollut tapahtumia tässä välissä.

Tärkeimpänä nyt kuitenkin se, että irtisanomislaput on jätetty ja uudet työsopimukset uuden työnantajan kanssa on tehty. Meillä molemmilla siis. Tulevaisuus sillä erotuksella että Juoniseni on projektiipäällikön lisäksi myös toimistopäällikköni. Onnea me!

Koirien kanssa olen treenaillut kaikkea mitä aiemminkin, tottista, hakua ja jälkeä siis. Otolla loppui myös taipparikurssi Juonisen kanssa tuossa parisen viikkoa sitten. Kaikessa edetään pikkuhiljaa, haussa hitaimmin koska kaikkeen ei minun psyyke aina kykene, eli tarvitsen joskus vapaailtojakin ja valitettavasti se lähtee pois yleensä tästä lajista..

Kuisman kanssa käväisin nolostuttamassa itseäni käyttäytymiskokeissa, vailla tulosta! Itsepähän pilasin mahdollisuudet, jäi KAIKKI perusmanööverit ennen tottista pois ja sitten mie jännitin ja käskyt tulivat sitten ihan liian "pehmeästi" vailla terää.. Mutta tulipahan käytyä ja katsellaan sitten ehkä syksyllä uudestaan!? Mahdollisesti jopa TOKO-kisoja? Parin viikon päästä olisi Kotkan Ruusu-näyttelykin, johon hörökorvan ilmoitin hätäpäissäni. "Erkkarit olivat Kuisman viimeiset näytelmät", unohtakaa kaikki ne lauseet. Me mennään jos miuta sattuu huvittamaan ja nyt sitten huvitti. Sitten olisi vielä meinaan KERRANKIN tulossa ryhmänäyttelyt, jonne pojat ajattelin ilmoittaa. Harvemmin sattuu ryhmät 3 & 8 olemaan samaan aikaan menossa mukana! Eli Savitaipale here we come!

Mutta nyt vietettiin perheen kesken miniloma elikkäs ei menty persjantaina työhön vaan minun ja Kuisman maastopäivän (joka muuten meni kanssa ihan perseelleen) jälkeen Obelix täyteen tavaraa ja pakoputket päristen kohti Jaalaa. Ja pakoputkihan oikeasti pärisee kuin teiniksin autossa konsanaan, koska nyt siinä katalysaattorin kohdalla on pätkä puhkiruostunutta putkea. Uutta kattia odotellessa..

Perjantai aamuna metsälenkillä Kuisma katosi kaksi kertaa ajohaukun säestämänä, onneksi palasi mökille omineen. Olin jo itkua tihrustamassa metsässä omineni.. Muuten käyttäytyi hienosti! Otto söi niin paljon luita ja kalaa kuin kerkesi sekä tietysti oli oma onnellinen itsensä. Alma söi luita minkä annettiin syödä, kirjaimellisesti, sekä nautti kesästä. Seuraavaksi loppuhuipennus ja kuvakollaasi viikonlopusta, niin ei mene pelkäksi höpötykseksi!

Seuraavalla tsirpillä on viisaasti pesä laiturin alla. Hurjaa vahtaamista kun ollaan rannassa oleskelemassa, kun pitäisi mennä ruokkimaan lapset mutta kun KAIKKI näkee menemisen! Parempi sekin kuin yläpihalla linnulla oli pesä aitan katonrajassa, yksi onneton poikanen lähti koirien nenän edestä lentoon. Eihän se lentäminen ekalla kerralla onnistu välttämättä, niinpä lyhyeen loppui yrittämisetkin kun Otto ehti nappaamaan poikasen :(

 

Jollekin muulle mökillekin oli tullut porukkaa ja pitihän metsäläistyneen pikkuvalkoisen hieman kertoa heille metelinsä tasosta. Otto ihmettelee vierestä, ei viitsinyt sotkea Seppo Hovejaan eikä tiputtaa luuta maahan..

Että sellaasia Lokinkadulle tällä kertaa. Lisää kujeita taas seuraavalla kerralla!

-tiina-