Kauheasti on ehtinyt tapahtua ja sattua meidän koiraperheessä sitten viime kirjoituksen.

Viime torstaina aamulla, avattuani koirien huoneen oven, minulle oli järjestetty superyllätyssektori! Aloin siivoamaan pienen isompia hätiä pois oven luota ja ihmettelin itsekseni, että miten se voikin haista NIIIIN voimakkaasti. Tulin mulkaisseeksi hieman pidemmälle huoneeseen, niin olipas se hätä tullut nähtävästi isommallekin (joka myös maksi huoneen perällä kamalan häpeilevä ilme kasvoillaan)!! Joku Tiina taulapää oli iltaan mennessä unohtanut, että päivälenkillä Almalla oli tosiaan ollut se maha AIVAN kuralla. Olisi pitänyt jättää iltaruoka ehkä väliin?!? Tuuletus päälle oitis ja pussi, paljon paperia sekä TOLU mukaan, eikun siivoamaan!

Perjantaina meillä oli Kuidelle varattu aika eläintohtorille Rabies-rokotukseen. Olin siinä sitten laittamassa hiuksiani (olinhan lähdössä IHMISTEN ilmoille) ja olohuoneen läpi kävellessäni minua kohtasi kallis näkymä! KUISMA LEIKKI TYYTYVÄISENÄ SILMÄLASEILLANI!! Kamala huudahdus pääsi ilmoille kurkustani, molemmat koirat säpsähtivät sekä Jouni keittiössä..  Molemmat linssit irti sekä suloiset muovikehykseni kasassa.. Pikkasen joutui tekemään töitä itsehillinnän kanssa etten enempää hermostunut! Eläinlääkärillä meni hyvin, Kuisman kuullessa nimensä mainittavan tutkimushuoneen ovella, jätkä lähti kuin rasvattusalama sinne ja pöydän viereen odottamaan että joku nostaisi hänet sinne nameja vastaanottamaan. Ei siis selkeästi kärsi traumoista?! Ja tohtorin valmistellessa piikkiä, poika istui heti selän takana ja heilutteli häntää sekä yritti kurkkia selän takaa että mitä siellä touhutaan.. Ja kun muuten Kuisman kipukynnys on TODELLA korkea, niin sitä lääkettä sitten itkettiin hetken kuluttua ja kunnolla!  Illalla jäi treeni hieman lyhyemmäksi, nuoressa miehessä oli mielestäni jotain erilaista kuin normisti niin turha siellä on huvikseen oleskella.

Eilen (lauantaina) aloitimme sitten Kaakon käyttökoirien järjestämän pentukoulutuksen kisauraa suunnitteleville koirakoille. Koulutuksessa oli alle kymmenen koirakkoa, joten saamme suhteellisen intensiivistä oppia. Se meni minusta hyvin ja saimme hyviä vinkkejä jatkaa sekä opimme (-n) uusia asioita Kuismasta. Tällä kertaa emme aivan loppuun asti olleet, koska oli myös kiirus kotiin vaihtamaan vaatteita ja tekemään pientä vatsahuuhtelua Kuismalle, olimme menossa ensimmäisiin mätsäreihin Kotkan Pasaatiin! Tilana entinen Seppälä oli tuollaisen tapahtumaan omasta henk. koht. mielipiteestä hieman ahdas, koiria kun oli joka kokoa ja luonnetta paikalla! Mutta ensimmäisessä "paritasitelussa" saimme sinisen nauhan, kilpakumppanina ollessa 8kk vanha Staffityttö. Laitetaanpas muutama kuvatuskin tähän..

Kuisma oli NIIIN väsynyt kaikesta päivän aikana olleesta hässäkästä, ettei herraa kyllä paljon jaksanut tuo seisominen kiinnostaa. Sinisten kehässä joutui tarkastamaan tuon oman numeron kun tuomari luetteli kehään jääviä kun olin kuulevinani meidän numeron!! Ja jäätiinhän me sinne!! Eli lopullinen sijoitus sininen pentu neljäs!! Minusta ensimmäiski näyttelyksi, siis mätsäriksi, meni hyvin. Emmehän kumpikaan osaa mitään! Ja kun jätkä näytti hulppealta punaisine silmineen, seisoi meinaan aamulla treeneissä suoraan tuulta vasten pitkiä aikoja ja siitä tämä punaisuus. Se halusi ne ulkoiset krapulan merkit, minulla oli hieman näitä sisäisiä tuntemuksia siitä.

Tällaista meille. Onneksi kävin alkuviikosta apteekissa ja ostin varuiksi särkylääkkeitä. Niitä tulen tarvitsemaan ennen kuin uudet lasini ovat tulleet optikolle. Ainoana positiivisena asiana siinä näen sen, että tosiaan jätkä veti ne kehyksetkin solmuun niin sain hyvällä omallatunnolla uudet kehykset ja hienot tilasinkin, ihan muotikehykset!! Ja saan aurinkolasitkin kaupan päälle, ne nyt ei vaan olleet ihan NIIN hienot.. Kallista tämä koiran omistaminen..

-t-