Kirjoittelin tämän jo kertaalleen, mutta onnistuin kadottamaan.. Eli viimeinkin tällainen blogi ollaan saatu luotua. Meillä on 2,5vkoa takana elämää parsonin pennun kanssa ja kyllä on pojassa energiaa. Mulla on kokemusta labradorin pennusta, bullmastiffin pennusta, käyttö-malinoissin pennusta, mutta mikään niistä ei vedä vertoja tolle Kuismalle. Virtaa tosiaan riittää. Käytännön arjen askareita ollaan opeteltu. Älä pure mattoja, älä huonekaluja, älä ihmisiä, älä sähköjohtoja jne jne.. Almaa (bullmastiffimme) jos puret, niin se hoitakoot komentamisen itse. Hoitaa milloin hoitaa..

Alman ja Kuisman yhteiselo on lähentynyt koko ajan. Ensin Kuisma ei saanut tehdä mitään. Tai ainakaan koskea yhteenkään leluun mikä on lattialla 2m lähempänä Almaa. Sitten Kuisma sai tulla makaamaan Alman peräosan tienoille, jos osasi olla kiltisti. Tuolta nukkumapaikka on siirtynyt päänkin viereen. Ja huippuna eilen, Kuisma kiipeili Alman päälle yrittäen nukahtaa siihen.. Ei vaan tasapaino riittänyt. Almasta se oli ihan ok. Tänään ne intoutuivat leikkimään ihan tosissaan. Kuisma on kyllä leikkinyt Almalla, mutta Alma ei oikein ole ollut mukana. Ainakaan pitkään. (Alman pitkään 1min..) Tänään oli hirveät geimit menossa. Äsken ne nukahtivat olkkarin matolle vierekkäin, eli hetken rauha laskeutui taloon.

Hommaa on vielä paljon. Täytyisi päivittää Norjan reissu loppuun. Tehdä viimekesän Euroopan turneesta juttu, sekä Thaimaan reissusta (ehkä). Lisäksi vääntää jonkinlaiset briiffaukset Almasta ja Kuismasta. Mutta asia kerrallaan. Tässä vähän konkretiaa millaiset kaverukset nuo Alma ja Kuisma oikein on:

  -jouni