Tänään on sitten matamin syntymäpäivät. Rouva on rotuisekseen saavuttanut kunnioitettavan iän. Haavatkin paranee, ensi viikolla olisi tikkien poistoa tiedossa. Mitä niistä enää on jäljellä, kun Hän päätti rapsutella niitä hieman ja yksi aukesi. Mutta koska mahassa on jatkuva ommel, se on purkaantunut hyvää vauhtia tässä viikon aikana ..

Kuisman kanssa olemme käyneet kolme kertaa hakutreeneissä viikon aikana. Ollaanpa sitä oltu reippaita koiran omistajia! Ensimmäiset viime viikon lauantaina, joissa totesimme etten päästäisikään sitä liinasta ollenkaan irti, koska maltti ei meinaa ihan riittää palauttamaan rullaa minulle asti vaan se herkkurasia pitääkin saada maalimieheltä hetiäkkiänyt! Täten, joko minä tai maalimies saadaan "muistutettua" Kuismaa oikeanlaisesta suorittamisesta. Mutta muuten homma alkaa jo sujua ihan kivasti.

Tiistaina pidimmekin ns. pimeättreenit. Eli koska kello oli harjoitusten alkaessa jo viisi, niin metsässähän oli AIVAN säkkipimiätä. Mielenkiintoista "nähdä" miten koirat reagoivat tähän muutokseen. Osalla se vaikutti hieman, toisiin sitten taas ei ollenkaan. Kuismalla kun matkat ovat tähän asti olleet sen max. 15 metriä, niin pimeys toi harjoitteluun sitä oikeaa etsimistä kun maalimiestä ei näkynyt ollenkaan! Mutta nämä olivat ehdottomasti PARHAIMMAT hakutreenit ikuna! Ihan meinasin saada kyyneleet silmistä, kun Bolt toimi niin upeasti! Viimeisellä maalimiehellä hän juoksi suoraan Niinan luokse, otti rullan ja ilman mitään kehoitusta palautti sen minulle, odotti että "kiinnitän" liinan ja annan käskyn näytölle! IHAANA PIKKUMIES!

Eilen veimme Almunsterin mummille & ukille hoitoon ja otimme Kuismanduudeliksen Kouvostoliittoon illanistujaisiin mukaan. Alkuhässäköiden ajan hän oli häkissä, koska oletimme että joudumme hieman nuhtelemaan liian riehakkaasta menosta. VIELÄ MITÄ!? Ihan kuin mukanamme olisi ollut jonkun toisen koira, koska natsa vaan taaplaili kaikessa rauhassa kämppää ympäri, ei hyppinyt ketään päin eikä ylinuoleskellut lasten naamoja! Illalla saunoimme, söimme ja pelailimme Buzzia pleikkarilla. Mukavaa ja rauhallista, hyvässä seurassa sitä ei edes baariinlähtöä kaipaa! Yöllä sain kolme urhoa viereeni nukkumaan: Jouni, Kosti ja Kuisma. Hieman ahdashan se levitettävä sohva oli, mutta sopu sijaa antaa? Kiitos Sihvolan perheelle mukavasta illasta!

-tiina-