Nyt tulloo kuulumisia iliman kuveja, ei oo ollunna karmera mukana menoissa..

Miultahan mänt Merelliset päivät ihan ohi suun, kun olin saanut kutsun osallistua kaakon käyttökoirien maastopäivään Kuisemanduudeliksen kanssa lauantaina. Kouluttajaksi saimme rajamies Petrin, joka koluvaa päivät pääskytysten sakemanninsa kanssa Suomi-Venäjä-rajaa. Hää oli sellanen vahvasti roturasistinen setämies :D Oli kuulemma soitellut apuja kun listalla oli yksi parson pelastusjäljellä.. Pieni mualima, kun meillä on Peten vanha Obelixi käytössä! Pienen rupattelun ja jäljellä esiintyvien ongelmien kertomisen jälkeen painelimme mehtään tallomaan. Meitin jäljenajovuorolla, rivissä seisoi kolme ihmistä joille hetki oli päivän jännittävin: minä koiranohjaajana (tauko edellisestä treenistä oli liian pitkä), jäljen talloja sekä kouluttajamme. Kuisma aloitti jäljen ajamisen niin upeasti ettei koskaan ole noin mennyt, rauhallisesti ja tarkasti. Kunnes bongasimme pikkulintuja, joita olisi voinut ihan hyvin vaikka ottaa lounaaksi  ja ihan tovin kuluttua löysimme hirven jäljen, eli vaihdoimme lennosta riistalle. Muuten en menisi vannomaan että kyseessä oli hirvi, mutta löysimme myös makuun. Kirsi vannoi ettei ollut pötkötellyt jälkeä talloessaan! Ja loppua kohden, turhautumisen kautta voittoon voisi sanoa, jäljen ajaminen parani sekä tarkentui. Ja roturasisti oli taltutettu ! Toiset jäljet teimmekin Pyhällön "kaupunkille" koulun läheisyyteen. Kuisman oma meni tien varressa, reilusti kaltevassa maastossa kera esineiden. Jäljen ajaminen oli äärimmäisen tarkkaa, ohikiitävät autot eivät häirinneet sekä esineet osoitettiin hyvin selkeästi. Olimme kaikki jälleen pakahtua ylpeydestä . Kiitämme vielä kerran ystävällisiä ihmisiä, jotka kutsuivat meidät tähän tilaisuuteen!

Seuraavalle viikolla saimmekin kutsun tottistreeneihin pienessä porukassa. Kuismalle otin BH-kokeen liikkeet sekä reilummin ihmisryhmää. Myös paikallaanmakuuta muiden tehdessään koirien kanssa töitä. Kyllä meistä joskus on tuokin koe suorittamaan, muutenhan emme PeJä-kokeisiinpääse osallistumaan..

Viime lauantaina veimme koirakset sitten mummille & ukille hoitoon, meillä oli menoja kolmeksi päiväksi. Samaisena päivänä oli ystäväpariskunnalla maalaustalkoot. Aitta kaipasi uutta punamultaa seinilleen. Oli hieman lämpsä päivä mualailla mutta onneksi olut oli kylmää! Illalla oli vielä tarjolla saunomista sekä herkkuruokia. Kiitämme näistäkin tarjoiluista ja hyvästä seurasta! Navetta sitten seuraavaksi!?

Kotiuduimme puolen yön maissa ja sunnuntaina kellot olivat herättämässä festivaalikansaa viideltä. Obelixin nokka kohti Kouvolaa, jossa vaihdoimme hienon hienoon festivaalikulkuneuvoon: vuoden 89 Wolksvagenin matkailuautoon. Lahden ja Tampereen kautta Poriin Sonisphereen! Jihaa! Anthrax (vaimitensenytmeni) aloitti aiemmin kuin piti, lavojen seinäkankaat repeilivät myrskystä, kalja ei ollut ihan kylmää mutta kallista ja hauskaa oli! Yksi bändi jätti soittamatta kokonaan ja Iggykin veti vain muutaman tsipaleen, pääasia oli että Iron Maiden pääsi lavalle! Bonuksena vielä: festivaalikansan keski-ikä oli varmaan lähempänä 40-vuotta, joten alue + vessat pysyi suhteellisen siistinä, ei ollut turhia rähinöitä näköpiirissä. Olen siis tulossa vanhaksi, kun nämä asiat ovat muuttuneet aina vain tärkeämmiksi seikoiksi reissussa!? Voisin lähteä ensi vuonnakin, jos hyvejä yhtyeitä vaan tulossa esiintymään!

Eilen Kuismanduudelis otti ritolat metsässä. Otti riistasta hajun ja jäljesti sitä ihan vailla korvia/älliä. Tovin huutelimme ja viheltelimme, totesimme jotta emme viitsi huurella jos se vaan antaa rohkeutta mennä kauemmas kun äänetkin kuuluu vielä. Jouni oli jo menossa läheiselle hakkuuaukealle katselemaan josko siellä valkoista näkyisi ja siinä samassa se juoksee innoissaan miuta kohti! Pitäisiköhän miun kuitenkin vaihtaa PeJä MeJään!? Viettiä kun tuntuisi löytyvän.. Tai sitten vaan keksiä tapahtuuko jäljestyksessä muutos kun elukka vaihtaa ihmisjäljeltä riistalle..

Huomenna menemmekin merelle saareen työkaiffarin mökille. Hieman saatamme nautiskella virvoitusjuomia ja sen semmoista. Kuismallakin on uimakamu paikalla, labbistyttö Kerttu. Alma joutunee ainakin tovin olemaan taas hihnassa puussa kiinni.. Jospa se Kerttuliinkin tottuu?! Sunnuntaina olen lupautunut hakukokeisiin duuniin. Sitten olisikin enää neljä päivää työtä ja persjantaina 20. päivä alkaapi sorsastus ja me ollaan ihan metsässä koko viikonloppu! Almalle olenkin jo kauan kauan sitten pyytänyt hoitopaikkaa Jounin vanhemmilta, kun ei vanhaa viitsi koko viikonloppua roudailla mukana. Viime vuonnakin sillä oli jo hieman rankkaa.. Toivokaamme saalista!

-presös-