Pakko avautua hiukan.

Mikä ihme koiraihmisiä vaivaa?? Perjantaina tuli sitten viiden korvissa vastaan kaksi pikkupoikaa. Toisella sekarotuiseksi määrittelemäni n. 65-70cm säkäkorkeudeltaan varustettu nuoren oloinen uros ja toisella kaksi tuollaista hiukan polven yli olevaa koiruutta. Sekulipoika oli vetäytyneenä hiukan sivummalle ja sai koiransa jollain lailla pidettyä hanskassa. Siinä ja tässä se oli.. Jos lähemmäs olisimme menneet niin..

No toinen sitten. Kaksi koiraa alkoi huutokonsertin jo 30m etäisyydeltä. Repivät poikaa sinne sun tänne koko jalkakäytävän mitalla ja muutaman sekunnin sisään poika olikin turvallaan maassa. Ei laskenut irti hihnoista, ja onneksi koirat nykivät sitä eri suuntiin välillä jolloin poika pysyi jalkakäytävällä. Kaipa sille etenemää muutama metri tuli.. Meidän matami oli sitä mieltä, että iholle kun päästään niin katsotaan josko se huuto loppuu. Minä vaihdan autotien toiselle puolelle, koska jalkakäytävällä eteneminen olisi johtanut väistämättä kontaktiin.. Toivoin ettei koirat vaan pääse pojalta irti a) etteivät jää auton alle b) etteivät pääse matamin käsittelyyn. JUMALAUTA mitä touhua kyseisten sankareiden vanhemmilta.

Kiirus jos ei olisi ollut, olisin vienyt omat koirat kotiin ja kipinkapin oltaisiin poikien kanssa lähdetty morjestamaan vanhempia. On toki mahdollista että pojat salaa olivat liikenteessä, mutta en jotenkaan usko tuohon vaihtoehtoon. Siinä sitä vastuukysymyksiä oltaisiin väännetty. Eläinlääkäriä olisi todennäköisesti kuitenkin vaatinut 1-5 otusta jos koiruudet irti olisivat päässeet. Ja se ei ikinä mitään mukavaa ole. Eli HALOO! Maa kutsuu. Kumpa näkisin k.o. tapaukset uudestaan. Ja todennäköisesti näin tulee käymäänkin.

terveisin: lokinkadun isäntä.