Toisen kaasoni häissä aikanaan järjestimme sulhaselle tämän ja pidin ideasta kovin, jotenka Jounikin pääsi puheen pitämään. Muiden antamilla adjektiiveilla, tietenkin!
"Iloinen morsiameni Tiina.
Vihdoin mystinen hääpäivämme on koittanut. Et voi uskoa, miten likainen olen. Muistatko ensitapaamisemme?
Sinä näytit niin härskiltä ja kun katsemme kohtasivat, tunsin sydämessäni keltaisia tunteita.
Siitä alkoi koppava ystävyytemme, joka on muuttunut rasvaiseksi rakkaudeksi.
Joskus harvoin meillä on ollut irstaita erimielisyyksiä, mutta yleensä suhteemme on ollut pelkkiä lihaksikkaita onnen hetkiä.
Tämä päivä on meidän.
Sinä näytät niin tavattoman löysältä ja minä taas hikiseltä. Suurpiirteiset vanhempamme, asiantuntevat sukulaiset ja kajahtaneet ystävät ovat juhlimassa kanssamme tätä ilmeikästä päivää.
Ja pöydän antimet ovat olleet todella lyhytkestoisia, hääkakku tahmea ja tunnelma seisahtunut.
Vihkitilaisuudessa pappi puhui meille selkeitä sanoja rakkaudesta.
Morsiameni, haluan jakaa kanssasi koko savuttoman tulevaisuuden ja kaikki mitä se tuo tullessaan.
Pitäkäämme huumorin kukka kukkimassa tässä turvonneessa puheessani sinulle.
Lupaan rakastaa sinua koko kitkerästä sydämestäni nyt ja aina.
Karvainen sulhasesi Jouni."
Aika moni menikin ihan nappiin: ruokapöydän antimet olivat lyhytkestoisia. Ihmiset santsasivat parhaimmillaan kaksikin kertaa, mutta kyllä iltapalalle ihan kivasti (kuulemma) jäi vielä ruokaa. Ja ihan selkeitä ne papin sanat olivat
. Ainakin minusta.-tiina-
Kommentit