Koska koirien huoneesta alkoi kuulua leikkeihin kuuluvaa murinaa, minä vetäydyin tietokonehuoneeseen päivittelemään tätä sähköistä päiväkirjaani. Hieman joutuu olemaan "varpaillaan", koska Kuisma suuttuu leikistä ja siitä kuuluvista vingahduksista pitää olla valmis ryntäämään mahdolliselle taistelutantereelle erotuomariksi! Onneksi siihenkin hommaan riittää hippasen kovempi ääni ja kysymys: "Mitäs täällä tapahtuu?" ja tilanne on ohi.

Koirien kanssa ollaan edelleen päivät kolmisteen. Pääasiassa ihan kivaa, mutta edelleen tunnen kuinka sosiaaliset taitoni muiden ihmisten keskuudessa heikentyy.. Ja kaipaan juttuseuraa.. Sekä muutakin tekemistä kuin siivous, ruoanlaitto, telkkarintöllötys ja koirien lenkitys..

Onneksi todellakin nuo kaksi karvaista viettää nykyään enemmän aikaa leikkien, nyt kun Almakin on taantunut steriloinnin jälkeen teiniksi. Samalla tasolla siis painivat . Tällaista menoa on pihamaalla ja välillä ihan muiden tiellä liikkujien kauhuksi lenkilläkin:

Kilpajuoksua, jossa Kuisma tasaisin välein käväisee lumipenkassa:

Tönimistä:

Uhkailua ja pelottelua:

Mutta hyökkäys on paras puolustus:

Molemmin päin toteutettuna:

Huomenna olisi varaneekerit (appivanhempani) tulossa 4 kk:n Thaimaan reissusta kotio. Tuttavani Facebookista ennakoi että tarvitsevat varmasti tuollaisen ajan jälkeen kotomaahan tultuaan vähintäänkin masennuslääkekuurit että tokenevat lämpötila- ja aikaerosta sekä valoisuuden puutteesta! Tottahan se on. Hieman erilainen meininki täällä kuis siellä, muistan vielä.. HUOH, kaipaan lämpimään..

Toissailtana koiruuksien kanssa ulkona käpötellessäni törmäsin jälleen vapaana olevaan koiruuteen, joka ei tee kenellekään mitään. Ne ne vasta onkin ihania! Mulla oli molemmat koirat aika pitkällä hihnalla, koska ketään ei ollut tulossa vastaan ja Almakin käveli nätisti. Miksi siinä portin suussa tarttee oikein kutsua sitä koiraa nimeltä sieltä pimeästä?? Olisi nainen vaan mennyt sinne pihalle itsekin ja siellä kutsunut sitä elukkaa!! No, minä mietin että mikäköhän ruffe sieltä tulla pörhältää ja käyttösakuhan se sieltä! JIPPII!! Minä olin jo alkanut ottaa minun karvaisia lähemmäs kun tuo musti sitten ehätti nuuskimaan Almaa ja samassa täti sanoo ettei se hänen omansa tee mitään. Kun minä sanoin että minun omanipa saattaakin tehdä alkoivat nämä kaksi isointa keskustella vakavasti keskenään! Ei nyt onneksi kummaltakaan kuulunut sellaista oikeasti vihaista murinaa ja ärinää, mutta hieman keskustelivat että kumpi on isompi ja vanhempi jne jne.. Kuismaan en edes ehtinyt paljon kiinnittää huomiotani.. Kun saku oli häntä koipien välissä luikkinut pihalleen, alkoi meitin pikkuäijä rähjätä karvat pystyssä! Siis tilanne oli jo ohi?! Olipa se mukavantuntuista kun sydän pomppasi kurkkuun ja sen pumppaustahtikin nousi useammalla pykälällä!

Nyt kun tiedän että osa lukijoistani pihisee jo kiukusta tästä tapauksesta, niin laitan pari kuvaa Kuismasta kukkulan kuninkaana omalla pihalla tuijottamassa oravaa.

Pyllykuva:

Keulakuva:

Ja sivukuva. Harmi että on ihan pikkasen suttuinen!

Tänään alkaisi tottistreenitkin Simonkadun kentällä. Jos ei illalla pakkanen nouse liikaa, niin taidan Kusiman kanssa mennä sinne pamppaloimaan. Katsotaan mitä siitäkin tulee!

Ensi viikolla on hakuluento, johon osallistun. Vaikken tuota hakua olekaan kamalasti Kuiden kanssa reenaillut, mutta jos ensi kesänä.. Tulossa on myös jälkiluento, johon aion mennä. Ja muitakin mielenkiintoisia koira-askareita.

Olen aika-ajoin heittänyt molempien eläinten kanssa "tottislenkkejä", jossa Kuismaa muistutetaan miten hommien pitäisi sujua ja samalla jos menisi tuo lenkkikäyttäytyminenkin jakelutaloon. Almalle vaan perusseuraamista ja liikkeestä jäämistä (vai miksi sitä nyt sanotaan), jotta nuppi pysyy käyttökunnossa. Tosin viimeksi meni ihan vaan sen kouluttamiseksi, että vaikka mulla olisi nami kädessä niin sitä händyä ei tartte koko ajan tökkiä kuonolla! Eli nenilleen sai useampaan otteeseen! Jos Kusima pomppii kättä vasten: se saa näpyn ottaan ja jos Alma tökkii kättä: se saa näpyn nenään! Minua ei hoputeta namin annon kanssa! Näiden lisäksi olemme Jounin kanssa alkaneet natsittamaan molempia lenkillä, koska nuo on alkaneet ennakoida kotiin tuloa, eli alkavat omineen ylittämään tietä jne jne.. ÄRSYTTÄVÄÄ, että vaarallista! Eikä ne muutenkaan haluaisi oikein käyttäytyä kunnolla, joten enemmän käskytystä kehiin jotta tokenevat! Vaikkei meillä olekaan kamalia onkelmia, jos vertaa telkkariohjelman Koira ja isäntä juttuihin! Hieman tuli hyvä mieli omasta koulutustuloksesta sitä seuratessa! Jos siis on epävarmuutta koiranomistajana, niin lauantaina ja sunnuntaina se tulee! Itsetunnonnostatusta!

Mutta nyt askareisiin, pyykkikone ei kuulu ryskäävän enää.. Hyviä ystävänpäiviä faneille

-presös-