Otsikon mukaisesti me (Tiina ja Jouni) menimme naimisiin Kotkan maistraatissa 9.5.2012 lähisuvun todistamana. Näin me molemmat olemme Suurosen sukua . Juhlistimme asiaa hyvin pienimuotoisesti käymällä syömässä porukalla ja kotona joimme ihka oikeaa samppakaljaa.

Lauantaina 12.5.2012 Marian kirkossa Haminassa meidän avioliittomme siunattiin, jonka jälkeen oli Neuvottoman Jukolassa hääjuhla.

Olin pyytänyt korvausta vastaan nuoruuden tuttavaani Ankkalinnasta tulemaan valokuvaamaan häitämme. Alussa on käsiteltyjä kuvia ja lopussa "raakavedoksia".

Suuri kiitos kaikille vieraille kun halusitte juhlia kanssamme tätä onnemme päivää sekä erityiskiitos kaasoille ja bestmaneille; ilman teitä tämä juhla ei olisi ollut mitään!

Vielä haluan kiittää siskoani, jolta ajatuksen saatuani pyysin lahjaksi vieraskirjan. Siskoni tekee upeita skräppäystöitä ja siksi uskoin hänelle tämän työn. Lopputulos on PALJONPALJON upeampi ja ihanampi kuin osasin odottaakaan! Täältä löydätte esimakua tästä kirjasesta: http://askartelupoydanaaressa.blogspot.com/2012/05/vieraskirja.html. KIITOS!

Rouva lähtee nyt askareisiin

-TS-

Olimme juhlapaikalle varanneet digikameramme, jotta vieraat saavat ottaa haluamiaan kuvia meitä ajatellen. Tekstinä kamerassa oli:

" toivomme teidän,

rakkaiden vieraiden meidän,

ottavan kuvia monta,

hauskaa ja vallatonta!

Ota ensin kuvia yksi ja kaksi

ja anna sitten vierustoverin ryhtyä kuvaajaksi.

Illalla kamerassa salamaa sä käytä

ja hääparille näin kuvaajantaitosi näytä.

Kun kohteeseen on matkaa alle 1 tai yli 3 metriä,

malttia ja harkintaa käytä,

ei kukaan epäselvässä kuvassa hyvältä näytä.

Kun filmi on loppu,

tulee sen kehittämiselle hoppu!

Jätä kamera pöydälle odottamaan,

me keräämme ne talteen parempaan.

Tuskin maltamme odottaa,

mitä hauskoja hetkiä filmi meille kertookaan!"

Mielenkiintoisia otoksia tulikin nähtyä. Lisään vain sellaisia joissa ei ihmisten kasvot näy, mutta nämähän ne mielenkiintoisimmat olivatkin!

Jotta sellaisia. Kunhan toimimme yhteistyössä vuodatuksen ja ulkoisen kovalevymme kanssa, lisäilen myös valokuvaajan ottamia kuvia.

-TS-

21.4.2012 ollessamme palotalolla harjoittelemassa makkaratauon jälkeen treenivuorossa ollut hollanninpaimenkoira Vada etsi maalimiestä palotalon yläkerrasta yläoven ollessa auki. Meni "parvekkeelle" ja suoranaisesti hyppäsi alas kontin katolta! Hirmuinen huuto ulkoa ja vasemmalle jalalle ei painoa yhtään! No Aki pösön rattiin ja Titta Vadan kanssa takapaksiin, onneksi päivystys oli Haminassa juuri sinä viikonloppuna. Siellä Vada sai särkylääkkeitä ensihätään. Täältä löydätte lisätietoja toipumisesta: http://www.almavada.blogspot.com/ .

Nyt olimme siirtäneet lauantaiksi treeniaikaa kello yhdeksäksi. Taivaalle kiitos Jouni lähti tällä kertaa mukaan treenimään, muuten olisi meikäläisen hermot pettäneet ihan täysin. Tuli Kuisman vuoro, vainu saatuaan lähetin pojan matkaan ja hänpä löysikin kyyn. Kun huomasin tämän lieron, karjaisin Kuipalle sen verran katu-uskottavasti että ei uskaltanut poika uudestaan pyrkiä kyylle. Emme löytäneet puremakohtaa ja ajattelimme ettei se osunutkaan, mutta kohta Kuippa alkoi käyttäytyä oudosti ja soitimme yhdelle eläinlääkärille omaan henk.koht. puhelimeen ja pääsimme nopeasti hoitoon. Pari-kolme desiä nestettä niskaan, jos jonkilaisia piikkejä ensihätään ja sairaslomaa lääkkeineen Kuismalle. Kotona otimme kaksisteen vähän päiväunosia ja illan hoitovuoro jäi Jounille koska minä lähdinkin polttareitani viettämään!

Nyt on pahimmat turvotukset laskeutuneet ja selkeästi patterit latautuneet. Ihana pitää viikon pikkulenkeillä tuota eläintä joka nyt olisi jo valmis valloittamaan maailman. Mutta lääkärin määryksestä näi yritämme tehdä.

Että nyt siis kaikki varovarovasti metsissä ja muuallakin, pikku penteeleet ovat heränneet talviunilta ja ovat äksyjä!

Kaikesta huolimatta: Hauskaa Wappua kaikille!

-tiina-

Tuomari Kirsi Nieminen oli onnellisesta tätä mieltä:

"Tyydyttävän tyyppinen, reippaasti esiintyvä uros. Pää saisi olla kauttaaltaan maskuliinisempi, hyvä kaulan pituus, eturinta tulisi olla selvempi ja runko voimakkaampi. Leveät lihaksikkaat reidet, hyvät takakulmaukset, hieman luisu lantio, raajaluusto saisi olla voimakkaampi. Koira esitetään hyvin hoikassa kunnossa, yhdensuuntaiset liikkeet."

Tuloksena T, tuomarin sanoin kun vertasi junnuluokan käyttölinjaiseen: T-. Koska oli ihan liian laiha hänen mielestään, tarvisi enemmän ruokaa. Kerroin että me kyllä syötämme tätä hyvin, mutta ei vain mene kuin lihaksien kasvattamiseen ne ateriat. Ja kuulemma myös Oton isä on erittäin liukas luikku koira. 

Mitäs me muiden mielipiteistä sinänsä ajattelemme. Tuomari toivotteli onnea ja menestystä kisoissa ja kokeissa tulevaisuudessa. Sitä tarvitaan aina

Sitten odottelemaan Kuisman Kotkan Ruusu näyttelyä. Loppuvuoden näytelmistä en sitten tiedäkään että mennäänkö ennee mihinkään noiden "rumilusten" kanssa .

-tiina-

Ei siis ihan järkevimmän näköistä sakkia, mutta menettelee ;)

-t-

Meillä tämä on isännän silmin. Minähän siis herään joka aamu aikaisin, käytän koirat lenkillä ja syötän. Vähän aikaa touhuilen ja sitten viltin alle sohvalle, sinne saan aina seuraa. Pyytämättäkin. Tämä on siis mitä Setämies näkee kun hän joskus möyhemmin heräilee:

Eilen PIIITKÄÄÄNÄÄÄ perjantaina hänmies myös otti videotallenteen (oikeasti kaksi) aamununnuttelusta.

http://www.youtube.com/watch?v=8p2wvKu1mRI 

ja

http://www.youtube.com/watch?v=EaejvOrTpTA&feature=relmfu.

minä en osaa näitä sillälailla hienosti laittaa että video jo näkyisi ruudulla. Ehkä ne uteliaimmat ja kiinnostuneimmat viitsivät klikata linkkiä .

Näitä ihania rentoja aamuja olisi vielä kaksi jäljellä, nauttikaamme niistä!

Munarikasta pääsiäistä kaikille!

-t-

Hui kun aika juokseekin ihan hurjaa vauhtia! Enää on puolitoista kuukautta häihin! Öy nöy! Juoniseni kävi viime viikon maanantaina johtotähden kanssa Tallinnassa juomahakureissulla, nyt on tuulikaappi täynnä tavaraa. Ei luulisi loppuvan kesken . Minun sormukseeni on muutossuunnitelmat tehty ja vientipäivä sovittu. Häätanssiin on kappale valittuna, pitäisi ilmoittaa bändillekin vielä.. Kaasojen kanssa on soppailemassa käyty, hurjat korot itselleni hankin, katsotaan kävelläänkö ihan koko ilta ne jalassa vai nou..

Treenejäkin on ollut paljon. Nyt neljät viikossa, kun aloitimme Oton kanssa HSSK:n järjestämän TOKO-kurssin kisaamaan aikoiville pennuille/nuorille koirille. Ja sen saralla on minusta kehitystä tapahtunut, eli hyviä neuvoja olemme saaneet ja pyrimme ahkerasti kotiläksyjä tekemään!

Hakuilussa pojat ovat kehittyneet hyvin. Otto on alkanut jo patoamaan odottaessaan lähteystä. Sille teki hyvää palaaminen aika alkuun, ehkä etenimme viime vuonna IHAN liian nopeasti?! Molemmilla on noussut into maalimiehille, ja nyt kun Kaakon Käyttökoirat Ry järjesti antoisan maalimiesluennonkin, niin saimme uutta puhtia ja uusia vinkkejä lisäämään tätä asiaa!

Eilen pääsimme viimein palotalolle treenaamaan! Kiva päästä pois veneiden alta, vaikka hyvä paikkahan sekin oli. Mutta vaihtelu on hyvästä, joskus. Ja koska päivä oli ennustuksista huolimatta kaunis, Juoniseni oli ottanut karmerankin mukaan!

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

DOU!

-t-