Eli koiruuksien elämä on edennyt jotakuinkin noin. Aamulla kävelylle, sitten syödään luita ulkona kun mie paahdan kolan kanssa ja sitten sisälle petipainiin:

Oli kuolemattoman hyvä idea levittää tuo jäljellä oleva osuus sohvasta!

Joskus juostaan olkkariin riehumaan ja siirtelemään huonekaluja:

Ja lopuksi aletaan vahtia ruoanlaittajaa, ettei tule virheitä reseptejä lukiessa:

Kiva että ulkona on ollut pikkasen miellyttävämpiä lämpötiloja. On voinut karvaisiakin pitää hippasen kauemmin ulkona ja Ellinkin kanssa Kuisma pääsi tässä yksi päivä riekkumaan..

Pohraa pohraa ja polulla täysillä mutkaan:

Valitan ulkokuvien "pienuutta", en vaihtanut pitempää putkea vaan lyhyellä mentiin! Jos seuraavalla kerralla kun kauniilla ilmalla vien koirat ulos..

-presös-

Vieläkään en ole elämäni kunnossa. Kuumetta ei enää ole ja hengityskin toimii nenän kautta pääsääntöisesti. Niistää kuitenkin saa usein ettei päivät kulu ns. räkä poskella . Ja bonukseksi minulle siunaantui molempiin simmuihin tulehdus; 8 kertaa päivässä saa pistää tippaa silmään! Tummaihoisen lääkärin määräys, miten minulla onkin sellainen tuuri? Menen harvoin arvauskeskukseen ja joka kerta minulla on joko virolainen lääkäri! En ole mikään rasisti, mutta kipeänä minä en ole mitenkään hyvähermoisin tapaus.. Ja kun ne ei osaa puhua kunnolla Suomen kieltä, niin mulla yleensä palaa pinna! Mutta tulehdus helpottaa, silmät ei enää muuraudu umpeen !

Meistä tuli sitten kummituksia pikkuiselle miehen alulle viime viikon lauantaina. Minäkin menin juhlimaan pakanakummiuttani vähän nuhaisena, lupasin pysyä kaukana lapsista  etten tartuta heihin tätä tautia.. Pappi se kiersi meikäläisen kaukaa ja hieman mulkoili. Onneksi ei heittänyt pyhää vettä pakanan päälle, olisi voinut sihahtaa ja palohälärit alkaa soimaan! Tässä komia mieheni juhlissa:

Onnellinen perhe:

Isoveikka Kosti juhlatamineissaan:

Ja päivän juhlakalu, kummipoikamme, Saku Valtteri:

Ihania poikia noilla Sihvoloilla  

Ja koska olen isosti ruoan ystävä (flunssakaan ei vaikuta ruokahaluuni), tässä on päivän tarjoilu, nami nami:

Herkkuja oli monenlaista! Saku alkoi sylikummin sylissä itkemään välittömästi kun "kuoro" alkoi laulamaan jeesus-lauluja ja muuten oli oikeastaan kiltisti. Tosin kuumuuttaan hieman kitisi ja oli tyytyväinen kun pappi siveli vedellä päätä. Kaikki meni hyvin, lapsi sai nimensä ja vieraat olivat tyytyväisiä!

Kuisman kanssa olen kotona hieman harjoitellut paikallaan makaamista vaikka menisinkin nurkan taakse jne jne.. Ja lelun kanssa tuontiharjoituksia, alkaa ihan hyvin pysymään paikallaan (istuu tai makaa) vaikka lelu lentää ja vasta käskystä lähtee hakemaan. Palkaksi leikimmekin sitten vähän aikaa rajummin sen lelun kanssa. Myös ihan perus tottista on tullut tehtyä, eli seuraamista, luoksetuloa, sivulletuloa ja sen semmoista. Tylsää kun on niin kylmää ja olen sen verran vielä kipiä ettei kamalasti voi/jaksa ulkoilla! Alma on ollut mukana näissä perustottisharjoituksissa, ihan vaan huvikseen. Hyvää se Mustersin mielellekin tekee temppuilla hieman.

Ilmoitin jo nyt Kuisman Lappeenrannan näyttelyyn huhtikuun alussa. Mennöö junioriluokkaan kun kerran vielä sinne pääsee. Muihin tämän vuoden koitoksiin mennäänkin sitten nuorissa: eli Hamina, Kotka, Kouvola ja erkkari. Heinolaan emme mene, koska juuri ja juuri saan hyväksynnän Kouvolan näytelmällekään isännältä.. Sorsastus on alkanut edellisenä päivänä.. Ja Lahdestakaan huhtikuussa en ole ollenkaan varma..

Nyt se miun miehein on asunut töissä nelisen viikkoa. Alkaa todellakin kyrpimään. Sillä pitäisi olla toimiston parhaimmisto ollut tekemässä duunia, eli asioiden pitäisi toimia kunnolla, mutta ei. Se on vaikeaa saada reikäpiirejä toimimaan -> kierrereikä ja vapaareikä samaan kohtaan jotta voidaan ruuvata asioita toisiinsa kiinni! Ihan perussettiä normaalisti, muttei nyt! Ja sitten tällaisten pitkien päivien viikon jälkeen mies nukkuu hyvä ettei ympäri vuorokauden, kun on sen verran poikki! Ja minä istun ja möllötän, samallalailla itsekseni kuin tällai viikollakin.. HIENOA!

Olen minä kehittänyt itselleni tekemistä, ruoanlaittoa ja olen leiponut jopa pipareita! Sitten minä siivoilen ja muuten vaan touhuilen. Alkaa vaan motivaatio loppumaan, enkä tiedä mistä sitä lisää löytäisi.. Menempä etsimään!

-tiina-

Voi paska että on ollut tyhmä viikko! Maanantaina alkoi tuntua olotila heikolta ja tiistaina se sitten pukkasikin 38 astetta lämpöä tälle akalle! Keskiviikkona bonukseksi siihen vielä pään täyteen räkää.. Eikä vieläkään helpota kuin kuumeen osalta.

Koirat on siis ollut lenkittömällä viikolla, johon kaikki kolme kotona olevaa ollaan tympäännytty. Kuisma kiipeilee kohta seiniä pitkin tylsistymistään ja sen vuoksi mulla alkaa palaa pinna, eikä tuo Almakaan tähän möllöttelyyn tyytyväisin ole. Onneksi ne voivat hieman purkaa turhautumistaan leikkimiseen: on meinaan ollut aikamoisia petipaineja tuolla niiden omassa huoneessa ! Alma ihan käy hakemassa Kuisman sinne leikkimään ja siinä menee joskus puoli tuntia ja joskus parikin tuntia mäyhätessä. Valitettavasti en ole saanut kuvia, koska jos olen liikahtanut leikki loppuu.. Sellaistakin on tapahtunut, jota en olisi ikinä uskonut tapahtuvan, että ulos mentäessä ne käyvät leikkimään. Ja ulkona on se 20 astetta pakkasta ja leikin aloittaa Alma!? Pääosin se leikki menee näin: Kuisma juoksee niiden tekemiä kujia pitkin ja Alma "vaanii" natsaa, sitten etujalat heiluvat molemmilla korkealla ilmassa ja Kuisma lentelee lumipenkkoihin ja taas uusi juoksukierros. Enää ei siis vanhaa rouvaakaan nuo kovat pakkaset niin häiritse, onkohan tullut ns. luonteenlujuutta kun minä olen niitä kävelyttänyt pitkin maita ja mantuja satoi tai paistoi, oli paljon pakkasta tai ei?!

Alma luminaama pihalla käynnin ja leikin jälkeen.

Kaikesta nuhaisuudesta huolimatta olen tänään päättänyt siivota. Peitot ja tyynyt saavat olla KOKO päivän ulkona jotta pöpöt kuolee ja tähän mennessä olen saanut leikattua koirilta kynnet sekä imuroitua. Pienen tauon, jota todella tarvitsen, jälkeen pesen lattiat, tauko, pesen vessan ja kylppärin ja sitten se olisikin siinä! Aikaa kun on koko päivä ja ilta, en nimittäin usko että se armas mieheni tänäänkään ihan aikaisin sieltä työmaalta kotio tulee. Kolme viikkoa se onkin siellä ollut enemmän kuin kotona, alkaa pikkasen menemään hermot!  

Olennpa saanut opetettua tuon Boltin noihin normiaskareisiin hienosti, kynsien leikkuu onnistuu ilman mutinoita nykyään. Sanoo vaan että nyt leikataan kynnet ja jätkä rauhoittuu lattialle kyljelleen! Eikä edes kisko jalkoja pois kuten Alma tekee, etenkin takajalkojen kohdalla.

Toivoin isosti että tämä nuhailu loppuisi ajoissa, koska huomenna olisi pienen ukon ristiäiset Kouvostoliitossa ja meitä on pyydetty kummituksiksi. Tai siis eihän miusta virallista kuumia tule, pakana kun olen , mutta Jouni joutuu näillä näkymin menemään vastaanottamaan tämän suuren tehtävän yksin. Enhän halua viedä lahjaksi flunssaa! Bonuksena olisin nähnyt muita ihmisiä taas pitkästä aikaa.. Kun ei tuota omaa miestäkään ole kummemmin näkynyt täällä!

Sellaista herkkua. Nyt siivoamaan!

-presös-

Nyt on pakko marista vähäsen. Oli jokseenkin rankkaa ulkoilla koirien kanssa männäviikolla kiitos muiden koirien omistajien!

Minusta on ihan kuolemattoman upea idea antaa ala-asteikäisen pikkupojan lenkkeilyttä YKSIN täysikasvuista Rottweileria! Ja varmastihan tämä kyseinen yksilö on todella kiltti eikä tee kenellekään pahaa, saati pure! Valitettavasti minä en pysty siihen luottamaan, etenkään kun kyseinen tapaus alkaa ottamaan tanssiaskeleita nähdessään Kuisman ja selkeästi mittaili pientä valkoista aikalailla! Ennaltaehkäisyksi minä käännyin 180 astetta ja menin tovin sinne mistä olimme Kuisman kanssa tulleetkin, taivaalle kiitos olimme kaksin eikä Musters ollut mukana!

Silloin sadattelin mielessäni ettei muutenkaan ala-asteikäisen tarvisi mennä itsekseen minkään kokoisen koiran kanssa lenkille, jotta mitään ei pääsisi tapahtumaan. Mutta ei se taida auttaa vaikka vanhemmatkin on mukana, koska kiskova koirahan pääsee lapsen käsistä vaikka onkin parson! Tällä kertaa olin molempien koirien kanssa ulkoilemassa, kun aloin kuulla kutsumista. Parson-narttu oli päässyt lasten käsistä vapaaksi ja tuli meitä kohti! Jihaa! Onneksi lopulta kääntyi toiseen suuntaan, ettei siitä tullut rukkasia! Tiedän kyseisen koiran ja on suhteellisen vahvoja mielipiteitä omaava aikaneito, juuri samanlainen kuin tuo meitin akka on! Selvittiin jälleen säikähdyksellä! 

Sitten on tietysti vielä nämä surullisen kuuluisat fleksilenkkeilyttäjät. Ei ne fleksti muuten miua niin ärsyttäisi, käytänhän välillä Kuismalla itsekin fleksiä, mutta voisihan sitä koiraa silti esim. risteyksissä ja talojen kulmien kohdalla ottaa hieman lähemmäs omistajaa. Huusin nätisti eräälle fleksin päässä olevalle henkilölle, että laittaa nyt edes sen lukituksen päälle. Koira tuli yht´äkkiä lumipenkan takaa ihan suoraan eteemme kuin tarjottumella! Lumipenkat olivat sen verran korkeita etten minäkään sitä omistajaa sen takaa nähnyt niin pelästyin ihan vietävästi sen koiran puolesta!

Kaikenlisäksi näillä meidän kulmilla on muutamia henkilöitä joiden mielestä heillä on koko ajan koirat sen verta hyvin hanskassa ja he myös näkevät koko ajan ympärilleen, että voivat hyvillä mielin pitää koiraansa vapaana! Koska eihän heidän koiransa tee muille mitään! Eräskin nainen, otti kyllä onneksi omansa hihnaan kun näki minun + koirien muodostaman kolmen koplan tulevan lähelle, huudahti ettei hänen koiransa tee mitään johon ei voinut muuta kuin vastata että toinen näistä minun omistani kyllä aika varmasti tekee! Sanoin vain rouvalle, että kamala ajatus kun hän noin pitää koiraansa vapaana, mutta ottaa kuulemma aina sen kiinni kun näkee muita koiria.. Hyvä hermotreeni saatiin aikaiseksi kun jäätiin joksikin aikaa heidän peräänsä kävelemään eikä oltu kamalan kaukana. Kuisma ja Almakin rauhottui nopeasti, vaikka olikin edessä toinen koira ja loppujen lopuksi ohitus meni upeasti ilman kommervenkkejä!

Bonuksena on nämä koirien omistajat, jotka muita koiria tullessa vastaan pysähtyvät ja ottavat koiran ns. syliin eli jalkojensa väliin kun se musti haukkuu niin kovasti ja on vihainen! Juu, vahvistakaa vaan sitä koiran mielentilaa ottamalla se siihen lähelle! Sitten minua mulkoillaan ja katsotaan pahasti kun en enää edes jaksa kireimmälle mahdolliselle Almaa ottaa vaan komennan jos irtautuu reunasta ja alkaa hyökkimään! Joskus bonukseksi saa hieman polvella vahvistusta ja yleensä kiroilun : perhanan akka, alapas käyttäytymään! Monenkaan mielestä näin EI saa tehdä vaan tuo nunnuttelu tuntuisi olevan se oikea tapa käsitellä koirien vihaista käytöstä!  Mutta siinähän sitten oltaisiin jumissa koko alueen koirakatras kun kukaan ei voi ohittaa toista kun niitä koiria pitää rauhoitella/taputella/hyssytellä jne jne jne!! VOI LUOJA!!

Inhottaa tuollainen käytös kun Almastakin on selkeästi tullut hieman sosiaalisempi, tarkoittaen ettei kovinkaan usein pienistä provosoidu äksyilemään vaan mieluummin tuijottelee minua tai haistelee lumipenkkaa! Ja hienojen ohitusten jälkeen sitä voi kehua kunnolla ja siitä neitokaunoinen innostuu yleensä niin kovin että alkaa leikkimään Kuisman kanssa!

Sekä ihanasti on alkanut jo näinkin aikaisessa vaiheessa "kevättä" jokavuotinen koirankakkakeskustelu! Muuttaessani Haminaan Kotkasta, keräsin koirien jätökset aina! Mutta lopetin sen ihan vain koska ei minua huvita kilometritolkulla käpötellä se haiseva pussi toisessa kädessä ja kaksi hihnaa toisessa kädessä odottaessani tien varrelle roskapönttöä! Meidän kulmilla niitä ei vain kovin tiheään ole, enkä usko että tuleekaan kun teiniterroristit ne rikkovat kuitenkin! Ja olen ajatellut että Kuismasta irtoaa niin pienet pökäleet ja Alma käy pidemmällä kävelytien reunasta, ettei minua edes kiinnosta enää. Kumpakaan ei siis tee siihen tielle asioitaan, eikä edes pissaa postilaatikoille eikä porttien reunamille!

Jospa se tällä viikolla sujuisi paremmin?!

-tiina-

Halusin vaan kaikille "faneille" tulla tänne kertomaan, että olemme Kuisman kanssa käyneet nyt tutkituttamassa silimät ja polovet. Kumpaisissakaan ei ollut vikaavikaa vaan kaikki on hyvin! HIENOA!

Kiitoksia Mussukalle, joka ei pakottanut omalla Ranskattarellani lähteä ajelemaan vaan sain Obelixin lainaksi päiväksi!

Reissu muodostui varsin mielenkiintoiseksi kotimatkalla, kun pissapoika päätti Obelixissa lopettaa pissaamisen. Ajattelin ettei Pitkälle Shellille (Nykyään vissiin Esso?!) ole pitkä matka, käynpä ostamassa nestettä jota ruikkia tuulilasille. Kunnes mieleeni juolahti isännän pelko Veenäjän rajalle mennessä: jos ne haluaa nährä konepellin alle ja se ei aukea kun avaaja meni rikki!? Eli ihan turha olisi ollut ostaa maagista sinistä nestettä kun en olisi saanut sitä lisättyä !!!

Maailman näyttäessä hieman harmaalta jatkoin matkaani kohti Naminaa. Korjatkaa viisaat, jos väärin muistan: Taavetti-Hamina-tien varrella Paijärven risteyksessä on 80 rajoitus?! No siinä kohdilla oli Paappa tulossa Haminasta päin ja kääntyi Paijärvelle, kummemmin katselematta muualle kuin risteykseen ja minä tulla posotan vastaan! Pappa ei katsettaan kääntänyt ja ei paljon Tiina-tyttö voinut jarrua pistään pohjaan.. Onneksi ei kolahtanut! Paappa kun vielä tyylikkäästi hidasti kun eihän Mersulla nyt voi kovin kovasti risteykseen mennä!! Läheltä piti kyllä!

Sellaasta, nyt voin kunnolla alkaa pistämään pökköä pesään ja eikun näytelmien suunnitteluun kesäajalle!

Siis nyt ei TODELLAKAAN tarvitsisi tulla enempää lunta! Tältä kukkulan kuningattarelta alkaa loppua voimat tyrkkiä sitä täyttä kolallista lunta lumikasan päälle.. Keittiön ikkunasta ei kohta oikeasti näe ulos, kun kinos on sen verran korkea! Taivaalle kiitos, että viime kesänä saatiin se pihlaja ja ne pensaat pois, muuten tuo lumenluonti olisi vielä hankalampaa kuin nyt! Ja lihaksetkin alkaa olla muussina, kun joka päivä useaan otteeseen joutuu puskemaan kaiken muun askareen lisäksi..

Meitin pihalla siis sitä lunta on mun polven yläpuolelle. Koirat on kaiken talvea tallustelleet polkua sinne, jota minä olen lumilapion kanssa käynyt leventämässä.. Eilen Kuisma kuitenkin päätti kokeilla koskematonta aluetta:

Eihän se eteneminen nopiata ollut, mutta siellä mentiin eikä meinattu!!

On ollut hulvattomia aamukävelyitä tällä viikolla koiruuksien kanssa. Maanantaina ajattelin mennä metsälenkille kun ei ollut niin kovasti pakkasta (ja sai raitista ilmaa mieltä ylentämään). Kuisman päästin vapaaksi ja Alman jätin hihnaan. Alma vahti Kuisman menoa ja palautteeksi siitä ryntäilystä Bolt sai kolmet KUNNON lumipesut Musterssilta joko tassun tai kuonon kanssa tunkien natsan syvään hankeen pitäen hetken siellä! Vitsit että nuaratti!  Kamalasti niitä leikitti. Tiistaina mentiinkin ihan perusaamulenkki, kun piti vielä kaivaa ranskatar lumen keskeltä ja sen jälkeen tehdä toiset lumityöt. Taivaalta satoi ISOJA lumihiutaleita ja katuvalojen kohdalla ne näkyivät maassa mustina palloina. Ihmettelin Alman olemusta ja touhua ennenkuin keksin että neito kaunoinen saalisti niitä mustimpia palloja maasta!? Onneksi on nuo IceBugit, muuten tätä akkaa olisi viety ihan 100-0 etiäpäin "pallojen" perässä.. HUHHUH!! Keskiviikkona olikin se parisenkymmentä raatia pakkasta ja Alma linkkasi aamulla kävelyllä ihan urakalla. Ajattelin että kotona hieron hartiaseudulta, että jos nainen on mennyt jumiin noista pidemmistä ja riehakkaammista lenkeistämme.. Juu ei, ihan vaan esitti ettei siinä pakkasessa tarttenu pitkään olla: kotona pisti juosten ympäri huushollia ja kesken hieronnan alkoi piehtaroimaan ja leikkimään Kuisman kanssa!  Yleensä hieronnan aikana se likka ei liiku mihinkään ja nyt tällaista!? WTF??? Sterilointi tekköö ihmeitä?!

Ensi viikoksi varasin Kuismalle ajan Lappenrannan eläinhoitola Fokuksesta silmien ja polvien kuvaukseen, jotta sekin on tehty ennen näyttely"rumbia".  Suunnitelmina tänä vuonna näytelminä olisi LPR huhtikuussa, Hamina toukokuussa, Kotka kesäkuussa ja Kouvostoliitto (ehkä Heinola) elokuussa ja erkkari. Eiköhän niitä yhdelle kesälle ole ihan tarpeeksi!? Muuten painellaan metsässä jäljellä tai hakemassa "eksyneitä" ihmisiä sieltä ja tottistellen.

Tulisi jo se kesä...

-t-

Heipä hei, kohta on vuosi kirjoiteltu blogia ja viimeinkin olen saanut niin euroopanturneet ja Phuketin reissun pistettyä kasaan ja sivuillemme! Olipa se urakka, kun ei meinaa enää muistaa..

Vuoden vaihde vierähti meillä kivasti. Kuisma oli pitkin viikkoa kuullut pauketta, joten ennakolta osasin sanoa ettei todellakaan pelkää ääniä eikä Almakaan niistä välitä. Kuisma koikkelehti pitkin pihaa että näkisi mistä pauke tulee ja sisälle ei meinannut tulla ollenkaan. Jouni käytti koirat iltakäpöttelyllä seitsemän maissa, Kuismalla meni innosta maha ihan kuralle ja sisällä vinkui ja huusi urakalla että haluaa mennä katsomaan raketteja!

Vieraitakin saatiin: työkaverimme Yrjö sekä Make ja Johanna Ellierin kera. Kuismalle siis leikkiseuraa! Poijjaat saunoivat, raketit käytiin ampumassa Husun kentällä ja sitten syömään! Olin tehnyt perunasalaattia, nakkipiiloja sekä tonnikalapäällysteisiä sämpylöitä. Kaikille kelpasi! Yrjö jäi meille yöksikin, ettei tartte Kotkaan asti taksilla paahtaa.

Uudenvuodenpäivänä Kuisma tuntui krapulaiselta (ei nyt kuitenkaan oikeasti ollut mitään juonut), olihan se tietysti ollut rankka ilta hänellekin ja Ellieri lähti kotiin vatsa puoli kolmen maissa..

Nyt alan ihan 100 %:sesti odottamaan kevättä ja toivon lumien sulavan niin nopeasti pois ettei kamalia loskakelejä joudu kovasti sietämään!

-t-

Lokinkadunpoppoo toivottelee kaikille hauskaa ja turvallista vuodenvaihdetta! Itsekään en onnistunut tänään kuin leikkamaan palan kynttä ruokia tehdessäni, eli veri lentänyt ainakaan vielä!

Paukkuarat koirat tehköön kuvan ohjeiden mukaisesti ja pankaa päät piiloon! Meillä varmaan kierrokset vaan nousee rakettien äänten mukaan, niin on tehnyt koko viikon raketteja kuunnellessamme , niin Kuismalla kuin emännälläkin loppujen lopuksi..

-t-

ps. jos joku ei ole huomannut, sivupalkkiin on ilmaantunut UUSI viikko viime vuoden eurooppaturneesta.. Ei oo häpee olla hidas, on ollut hyvin aikaa miettiä mitä kuvia ja sanoja sinne laittaa..

Niin on ohi tämän vuoden työrupeamani (yhteensä kolme kuukautta töitä teinkin) sekä joulu. Oli jouluaskareissa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Keskiviikontaina töiden jälkeen tämä tyttö alkoi askartelemaan jouluruokia, kun Jouni oli JÄLLEEN lumitöissä pihalla. Perunat olivat jo kiehumassa tuutsaa varteen ja lanttu kuorittu, se halkaisu olikin sitten oma jännitysnäytelmänsä. Taistelun tuoksinnassa leikkautui lanttu halki ja niin minun pikkurillistänikin lähti siivu pois! Ja voi sitä veren määrää !! Jounin tehokas ensiapuyksikkö paikalle, liimaa en antanut laittaa.. Mutta tovin kuluttua mies halusi viedä miut lääkäriin näytille, jotta jos tarttee tikkejä/liimaa/jotain.. Pikainen visiitti Haminan arvauskeskukseen, OIKEASTI PIKAINEN, ja tuppo kädessä takaisin kotiin. Piti olla vasen käsi ylhäällä jottei ole suonistossa painetta -> verenvuoto loppuu helpommin ja paraneminen voi alkaa. Minä tein jouluruoat loppuun, jouni teki niin lumityöt kuten siivouksenkin  ja särkylääke naamarissa maate!

Jouluaattoaamuna herätin mieheni armaan uuniriispuurontuoksuiseen aamuun kymmeneltä. Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat sekä koirat autoon ja matka alkoi. Käytiin molemmilla hautausmailla Haminassa ja siitä Kouvostoliittoon mummolleni joulua viettämään. Tältä näytti mummon pihalla keittiön ikkunasta katsottuna aattona:

Koirat parkkeerasivat, taas, lieden äärelle mummon ruoantekoa vahtimaan. Tässä Alman tyylinäyte:

Mukana menossa oli myöskin kummini Simo. Hänen ollessaan joulusaunassa Jouni leikkeli kalaa tarjolle (kiitos Toni ja Riitta kaloista) ja kun me oltiin saunassa (lääkärin ohjeidenvastaisesti minäkin) Simo leikkeli kinkkua. Syömään saapuivat veljeni Timo vaimonsa Kristan kera ja tältä näytti joulupöytä, laatikot eivät enää mahtuneet pöydälle..

Minä olin tehnyt glögitorttua jälkiruoaksi ja Kristakin oli valmistanut suklaisen kakun kahvin kanssa syötäväksi. Oli myös konjamiinia ja kermalikööriä:

Pitkin päivää olivat karvaiset lapsemme saaneet herkkuja keittiössä, vaikkei meille asiaa myönnetykään. Valitettavasti Almusterin syöntiäänet paljastivat jokaisen herkkupalan joka "tipahti" lattiaa kohti.. Illalla hieman mietitytti normiruoan antaminen, kun olivat mahat killillään jo muutenkin. Ja jaettiin ne lahjatkin jossain välissä.

Joulupäivänä siskoni Maikko miehensä Samun kanssa tulivat joululounaalle mummolaan. Kotimatkalla kävimme isälläni kylässä, kun pukki oli eksynyt/erehtynyt ja tuonut hänen lahjansa meille?! Kuisma pääsi "leikkimään" tyttöjen kanssa, Almakin pääsi morjestamaan mutta vietiin autoon suun mentyä kovasti mutrulle. Tässä isäni, Kuisma ja tytöt:

Vielä Karhunkankaan hautuumaalla käynti ja Obelixin keula kohti Naminaa ja kotia! Kotona oli jemmassa muutama lahja, niin meille kuin koirillekin. Elli-terrieri oli ostanut Kuismalle lahjaksi ruusun ja veturin, kummatkaan eivät ole enää kunnossa:

Ja herkkujakin saivat:

Alma ja Kuisma olivat NIIIIIIIN väsyneitä mummolassa vietetystä aatosta, eli siitä ruoan vahtaamisesta:

Pauliina, Jounin tytär, tuli tapaninpäivänä meille yökylään. Valitettavasti kuvaa emme saa laittaa nettiin näytille.. Tuli ehdoton kielto!

Nyt sitten vain vuoden vaihdetta odottelemaan!

-t-

Ihanaa kun jouluksi tuli kunnon kinokset tänne meitinkin pihaan:

Alma se jo odotteleekin portilla pukkia kylään:

Kuisma juoksee seuraksi:

Elikkäs rauhallista / iloista / mukavaa / lahjarikasta joulua tutuille ja tuntemattomille lukijoillemme!

Lokinkatulaiset