Otsikon mukaisesti me (Tiina ja Jouni) menimme naimisiin Kotkan maistraatissa 9.5.2012 lähisuvun todistamana. Näin me molemmat olemme Suurosen sukua . Juhlistimme asiaa hyvin pienimuotoisesti käymällä syömässä porukalla ja kotona joimme ihka oikeaa samppakaljaa.

Lauantaina 12.5.2012 Marian kirkossa Haminassa meidän avioliittomme siunattiin, jonka jälkeen oli Neuvottoman Jukolassa hääjuhla.

Olin pyytänyt korvausta vastaan nuoruuden tuttavaani Ankkalinnasta tulemaan valokuvaamaan häitämme. Alussa on käsiteltyjä kuvia ja lopussa "raakavedoksia".

Suuri kiitos kaikille vieraille kun halusitte juhlia kanssamme tätä onnemme päivää sekä erityiskiitos kaasoille ja bestmaneille; ilman teitä tämä juhla ei olisi ollut mitään!

Vielä haluan kiittää siskoani, jolta ajatuksen saatuani pyysin lahjaksi vieraskirjan. Siskoni tekee upeita skräppäystöitä ja siksi uskoin hänelle tämän työn. Lopputulos on PALJONPALJON upeampi ja ihanampi kuin osasin odottaakaan! Täältä löydätte esimakua tästä kirjasesta: http://askartelupoydanaaressa.blogspot.com/2012/05/vieraskirja.html. KIITOS!

Rouva lähtee nyt askareisiin

-TS-

Lauantaina oli meitin SUURI päivä!

Olimme juhlapaikalle varanneet digikameramme, jotta vieraat saavat ottaa haluamiaan kuvia meitä ajatellen. Tekstinä kamerassa oli:

" toivomme teidän,

rakkaiden vieraiden meidän,

ottavan kuvia monta,

hauskaa ja vallatonta!

Ota ensin kuvia yksi ja kaksi

ja anna sitten vierustoverin ryhtyä kuvaajaksi.

Illalla kamerassa salamaa sä käytä

ja hääparille näin kuvaajantaitosi näytä.

Kun kohteeseen on matkaa alle 1 tai yli 3 metriä,

malttia ja harkintaa käytä,

ei kukaan epäselvässä kuvassa hyvältä näytä.

Kun filmi on loppu,

tulee sen kehittämiselle hoppu!

Jätä kamera pöydälle odottamaan,

me keräämme ne talteen parempaan.

Tuskin maltamme odottaa,

mitä hauskoja hetkiä filmi meille kertookaan!"

Mielenkiintoisia otoksia tulikin nähtyä. Lisään vain sellaisia joissa ei ihmisten kasvot näy, mutta nämähän ne mielenkiintoisimmat olivatkin!

Jotta sellaisia. Kunhan toimimme yhteistyössä vuodatuksen ja ulkoisen kovalevymme kanssa, lisäilen myös valokuvaajan ottamia kuvia.

-TS-

Kylläpä meidän hakuryhmäläiset kiusaavat lauantaisin eläinlääkäreitä! Vaihdetaan varmaan päivää että saataisiin kirous poistumaan ryhmämme kimpusta..

21.4.2012 ollessamme palotalolla harjoittelemassa makkaratauon jälkeen treenivuorossa ollut hollanninpaimenkoira Vada etsi maalimiestä palotalon yläkerrasta yläoven ollessa auki. Meni "parvekkeelle" ja suoranaisesti hyppäsi alas kontin katolta! Hirmuinen huuto ulkoa ja vasemmalle jalalle ei painoa yhtään! No Aki pösön rattiin ja Titta Vadan kanssa takapaksiin, onneksi päivystys oli Haminassa juuri sinä viikonloppuna. Siellä Vada sai särkylääkkeitä ensihätään. Täältä löydätte lisätietoja toipumisesta: http://www.almavada.blogspot.com/ .

Nyt olimme siirtäneet lauantaiksi treeniaikaa kello yhdeksäksi. Taivaalle kiitos Jouni lähti tällä kertaa mukaan treenimään, muuten olisi meikäläisen hermot pettäneet ihan täysin. Tuli Kuisman vuoro, vainu saatuaan lähetin pojan matkaan ja hänpä löysikin kyyn. Kun huomasin tämän lieron, karjaisin Kuipalle sen verran katu-uskottavasti että ei uskaltanut poika uudestaan pyrkiä kyylle. Emme löytäneet puremakohtaa ja ajattelimme ettei se osunutkaan, mutta kohta Kuippa alkoi käyttäytyä oudosti ja soitimme yhdelle eläinlääkärille omaan henk.koht. puhelimeen ja pääsimme nopeasti hoitoon. Pari-kolme desiä nestettä niskaan, jos jonkilaisia piikkejä ensihätään ja sairaslomaa lääkkeineen Kuismalle. Kotona otimme kaksisteen vähän päiväunosia ja illan hoitovuoro jäi Jounille koska minä lähdinkin polttareitani viettämään!

Nyt on pahimmat turvotukset laskeutuneet ja selkeästi patterit latautuneet. Ihana pitää viikon pikkulenkeillä tuota eläintä joka nyt olisi jo valmis valloittamaan maailman. Mutta lääkärin määryksestä näi yritämme tehdä.

Että nyt siis kaikki varovarovasti metsissä ja muuallakin, pikku penteeleet ovat heränneet talviunilta ja ovat äksyjä!

Kaikesta huolimatta: Hauskaa Wappua kaikille!

-tiina-

Otto-moton toinen näyttely. Eihän me hirmuista menestystä edes odotettu, mukaan lähdettiin lähinnä treenimielellä ja huvikseen. Otto kun on alkanut parhaimmassa teini-iässään ärhentelemään muille koirille, sukupuoleen ja rotuun katsomatta. Ja niin meni näyttelyiden alkukin selkäkarvat pystyssä ja reuhtoen. Kyllä se siitä tasaantui, onneksi.

Tuomari Kirsi Nieminen oli onnellisesta tätä mieltä:

"Tyydyttävän tyyppinen, reippaasti esiintyvä uros. Pää saisi olla kauttaaltaan maskuliinisempi, hyvä kaulan pituus, eturinta tulisi olla selvempi ja runko voimakkaampi. Leveät lihaksikkaat reidet, hyvät takakulmaukset, hieman luisu lantio, raajaluusto saisi olla voimakkaampi. Koira esitetään hyvin hoikassa kunnossa, yhdensuuntaiset liikkeet."

Tuloksena T, tuomarin sanoin kun vertasi junnuluokan käyttölinjaiseen: T-. Koska oli ihan liian laiha hänen mielestään, tarvisi enemmän ruokaa. Kerroin että me kyllä syötämme tätä hyvin, mutta ei vain mene kuin lihaksien kasvattamiseen ne ateriat. Ja kuulemma myös Oton isä on erittäin liukas luikku koira. 

Mitäs me muiden mielipiteistä sinänsä ajattelemme. Tuomari toivotteli onnea ja menestystä kisoissa ja kokeissa tulevaisuudessa. Sitä tarvitaan aina

Sitten odottelemaan Kuisman Kotkan Ruusu näyttelyä. Loppuvuoden näytelmistä en sitten tiedäkään että mennäänkö ennee mihinkään noiden "rumilusten" kanssa .

-tiina-

Pieni kuvakollaasi meitin metsäreissuista perättäisinä viikonloppuina:

Ei siis ihan järkevimmän näköistä sakkia, mutta menettelee ;)

-t-

Aloittakaamme inspiksen haasteella: aiheena on aamu. Minkälainen on sinun aamusi tänään? Kuvaa jokin aamuinen merkki.

Meillä tämä on isännän silmin. Minähän siis herään joka aamu aikaisin, käytän koirat lenkillä ja syötän. Vähän aikaa touhuilen ja sitten viltin alle sohvalle, sinne saan aina seuraa. Pyytämättäkin. Tämä on siis mitä Setämies näkee kun hän joskus möyhemmin heräilee:

Eilen PIIITKÄÄÄNÄÄÄ perjantaina hänmies myös otti videotallenteen (oikeasti kaksi) aamununnuttelusta.

http://www.youtube.com/watch?v=8p2wvKu1mRI 

ja

http://www.youtube.com/watch?v=EaejvOrTpTA&feature=relmfu.

minä en osaa näitä sillälailla hienosti laittaa että video jo näkyisi ruudulla. Ehkä ne uteliaimmat ja kiinnostuneimmat viitsivät klikata linkkiä .

Näitä ihania rentoja aamuja olisi vielä kaksi jäljellä, nauttikaamme niistä!

Munarikasta pääsiäistä kaikille!

-t-

Hui kun aika juokseekin ihan hurjaa vauhtia! Enää on puolitoista kuukautta häihin! Öy nöy! Juoniseni kävi viime viikon maanantaina johtotähden kanssa Tallinnassa juomahakureissulla, nyt on tuulikaappi täynnä tavaraa. Ei luulisi loppuvan kesken . Minun sormukseeni on muutossuunnitelmat tehty ja vientipäivä sovittu. Häätanssiin on kappale valittuna, pitäisi ilmoittaa bändillekin vielä.. Kaasojen kanssa on soppailemassa käyty, hurjat korot itselleni hankin, katsotaan kävelläänkö ihan koko ilta ne jalassa vai nou..

Treenejäkin on ollut paljon. Nyt neljät viikossa, kun aloitimme Oton kanssa HSSK:n järjestämän TOKO-kurssin kisaamaan aikoiville pennuille/nuorille koirille. Ja sen saralla on minusta kehitystä tapahtunut, eli hyviä neuvoja olemme saaneet ja pyrimme ahkerasti kotiläksyjä tekemään!

Hakuilussa pojat ovat kehittyneet hyvin. Otto on alkanut jo patoamaan odottaessaan lähteystä. Sille teki hyvää palaaminen aika alkuun, ehkä etenimme viime vuonna IHAN liian nopeasti?! Molemmilla on noussut into maalimiehille, ja nyt kun Kaakon Käyttökoirat Ry järjesti antoisan maalimiesluennonkin, niin saimme uutta puhtia ja uusia vinkkejä lisäämään tätä asiaa!

Eilen pääsimme viimein palotalolle treenaamaan! Kiva päästä pois veneiden alta, vaikka hyvä paikkahan sekin oli. Mutta vaihtelu on hyvästä, joskus. Ja koska päivä oli ennustuksista huolimatta kaunis, Juoniseni oli ottanut karmerankin mukaan!

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

DOU!

-t-

Inspiksessä valokuvahaasteessa on aiheena väsynyt.

"joskus voi vähän väsyttää, aina ei voi olla pirteä kuin peipponen. Kuvaa tilanne, jossa joku on hieman uupunut tai totaalisen väsynyt"

Olen tätä aihetta miettinyt ja päädyin (taas) koiriin. Niillä on niin suloisia umpisolmuasentoja nukkuessaan, ettei joskus voi muuta kuin ihmetellä ettei ole niskat jumissa herätessä! Testasin myös uutta pientä digikameraamme, jonka tässä persjantaina hamkimme. Ihan en ole sinut sen kanssa vielä mutta tässä väsyneet sankarimme:

Syynä suureen väsymykseen on se, että Juoniseni vietti heidän kanssaan päivän mökillä minun ollessa tyttöjen kanssa Kouvostoliitossa shoppailemassa.. Ja rankkaahan se tällainen on, kun tarvitsee..

Juosta edestakaisin vailla päämäärää, yksin tai yhdessä:

Vahtia toisen menemisiä ja huomauttaa niistä:

Vahtia tulia, grillaamista ja olla hellittävänä:

Etsiä lumihangesta SE heitetty lumipallo:

nähdä kauhuolentoja:

ja ihan lopuksi poseerata kameramiehelle:

-tiina-

Nyt on saatu hakuhommeleissa maastotreenitkin käyntiin. Jokainen koirakko on kehittynyt tauon aikana, eli todistettavasti tauko tekee hyvää. Kaikilla on huima motivaatio ja into kehittyä ja sitä on aina hienoa seurata! Ensimmäiset treenit sattuivat mitä kauneimpana ilmana Pyhtään landella ja siellä oli mulla kamera matkassa, jolla kuvasi yksi sun toinen ihminen..

Tuuli ja Sirius:

Jaana ja Tuuma:

Eeva ja Curro:

Aki ja Rambo:

Minä ja Kuisma:

Laura ja Rocky:

Jaana ja Athos:

Marika ja Helvi:

Niina ja Saku:

Minä ja Otto:

Janne ja Uuno:

Omat koirat ainakin on kehittynyt tosi kivasti niin tottiksessa kuin maastossakin. Kuismaan olen eritoten tyytyväinen!

Sitten pidin töistä omaa lomaa ja lähdin kahden ihanan miehen kanssa päiväretkelle. Veljeni leijonamieli soitteli pyytääkseen mukaan Imatralle mummolaan hänen ja veljenpoikani Maxin kanssa. Eihän sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä! Niin kiltti pikkupoika, jota tätsy sai nunnuttaa koko päivän!

Mahtava reissu, tykkäsin kovasti ja niin olin hyvällä tuulella pitkään tämän ansiosta!

Nyt Jounikin on hakenut itselleen "uuden" auton. Meillä on johtotähti! Kunhan joku hakisi pois tuon Obelixin niin olisin äärimmäisen tyytyväinen..

Vielä on kaksi kuukautta hääpäiväänkin ja on mennyt treenien tiimellyksessä monen monta päivää etten ole koko asiaa edes ajatellut! Ensi lauantaina mennään tyttöjen tämän asian tiimoilta shoppailemaan..

-tiina-

Nyt on kenttäkausi avattu! Torstaina ja tänään käyty poikien ja järkiryhmäläisten kanssa hieman tottistelemassa Simonkadun kentällä! IHANATA! Vanhoissa "konkareissa" huomasi hieman energiaa ja intoa tehrä Töitä isolla Teellä! Ja uudetkin toivottavasti pääsee rytmiin kiinne nopiasti!

Mutta tärkein ensin. Inspis haasteessa on tällä viikolla kuvahaasteena IRTOKIRJAIN: "Kuvaa jokin yksittäinen kirjain. Kirjaimia on kaikkialla, mutta bongaatko jonkin aivan erityisen?" Minä bongasin, eikä tarvinnut kauan etsiä:

Vaihdoin edellisenä vuonna vihatun Sitikkani Hondan CRV:hen, enkä ole katunut päivääkään. Sain edullisesti siihen vielä kahden koiran häkin paksia täyttämään. Ennen en ole autoa ajatellut kuin kulkuvälineenä, mutta tämä on jotain aivan muuta. Huiman näppärä maastokykyinen auto! NAM!

Sitten siitä tottiksesta todistusaineistoa tältä päivältä:

Kiitos Terhille poikien kuvaamisesta ja iso kiitos kaikille kentälle raahautuneista! Itse henkilökohtaisesti olen todella tyytyväinen tämän viikon treeneistä omieni kanssa sekä iloinen teidän muiden onnistumisista! Tästä vain kohti ääretöntä ja eteenpäin! Toinen NAM!

-tiina-

P.S. Onnea Jouni-kullalle syntymäpäivänä. Et sinä ole vielä mikään ikäloppu